Yöretki Sorsavedelle

Aamu saaressa

Ilta saaressa

Lumme kalan silmin

Kanteleniemen sammalkallioita

Aamukahvit kalliolla

Siitä lähtien kun aloin yksinretkeilyn 90-luvun puolivälissä, on ollut perinteenä tehdä kerran kesässä ainakin yksi yöretki Sorsavedelle. Sunnuntaina sää näytti sopivalta ja niinpä suuntasin kohti Kiviniemeä.

Pakkailin kajakkia laiturilla kiireettä lämmittävästä auringonpaisteesta nauttien.
Lähdin kohti Kilpikoskea ja Sorsavettä. Havukkavuoren juurella tankkasin juomavettä ”automaatista” ja meloin sitten Mustasalmen kautta Hakoselän yli Koppasaarille. Saaressa johon yleensä olen telttani pystyttänyt oli lapsiperhe viettämässä kesäpäivää. He olivat tulleet sinne laiturilla joka liikkui perämoottorin voimalla. Mutta Koppasaaria on useita, joten kiersin pienen sydämenmuotoisen saaren suojaisaan lahteen. Rantautuminen oli helppoa tasaiselle kalliorannalle mutta hetken piti suunnitella reittiä ylös jyrkkää rinnettä kallion päälle. Sieltä avautuikin hienot näkymät Koppasaarien lomasta sekä etelään Kaijanselälle että pohjoiseen Kiilunselälle päin.

Keittelin kahvit ja pystytin teltan jäkälä-sammalpehmusteiselle kalliolle.
Sitten lähdin melomaan Valkeavedelle päin. Heti käännyttyä kapeasta, kivikkoisesta salmesta Valkeavedelle näkyy idässä komea Vuorenmäki. Suottaniemen rannoille oli tullut uusia mökkejä ihan niemen kärkeenkin. Kävin melomassa Härkisaaren ympäri ja pyörähdin Vuorenmäen juurella. Käännyin takaisin kohti Koppasaaria. Aurinko oli juuri laskemaisillaan kun tulin takaisin teltalle. Tulitarpeet makkaranpaistonuotioon olin jo keräillyt valmiiksi joten vain tuli valaisemaan kesäiltaa ja makkarat paistumaan.

Yö oli kuuma ja kostea. Vaikka teltassa oli vain hyttysverkko oviaukossa ja katossa niin ilma ei virrannut yhtään. Pyöriskelin pitkään ennen kuin uni tuli. Niinpä missasin auringonnousun. Kello oli puoli kuusi kun heräsin.

Keittelin aamukahvit ja kuivattelin telttaa auringonpaisteessa. Seurasin rannan tuntumassa lipuvaa kuikkaparvea. Sorsavedellä kuikkia näkee paljon. Pakkasin kajakin ja lähdin kohti Kanteleniemen sammalkallioita. Kanteleniemen pohjoisen puoleiset kalliot tihkuvat kosteutta joten rahkasammal viihtyy. Sammaleissa on monia värisävyjä: punaista, punaruskeaa ja vihreän sävyjä. Kauempaa katsottuna näyttää kuin rannoilla olisi ruska.

Sitten käänsin keulan kohti Pyöräsalmea ja Herralanlahtea. Matkalla kuvasin vedenpitävällä Olympus-kameralla lumpeita veden alta ja ihan veden pinnalta. Kirkasvetinen Sorsavesi on ihanteellinen vedenalaiskuvauksiin.

Rantauduin mökkilaituriin ja laittelin heti saunan kiukaan alle tulet. Mikään ei ole nautinnollisempaa kun melontaretken jälkeen saunoa kaikessa rauhassa.

Lehtikiukas

Lehtikiukkaalta etelään

Punakoiso

Haituva kelluu

Tyyni järvenselkä houkutteli tekemään retken selän yli Lehtikiukkaalle. Alkumatkasta vähän ropisi vettä mutta päästyäni Kummelisaaren ja Hoikkakiukkaan paikkeille sade lakkasi.
Veden pinnalla kellui pieni pallero. Kun menin lähemmäksi näin sen olevan jonkun kukan siemenhaituva. Tuli taas mieleen että juuri meloja näkee ne pienimmätkin yksityiskohdat kulkiessaan. Soutaja on selin ja airot ovat jo rikkoneet veden pinnan ennen kuin joku pieni asia tulee näkyviin. Moottoriveneilijät taas ajavat niin nopeasti ja ovat niin korkealla etteivät voi nähdä yksityiskohtia.

Kun olin aikani pyörinyt kameran kanssa haituvan ympärillä suunnistin Hoikkakiukkaan rantaa kohti etelää. Pienen ruohikkotupsuisen luodon luona eteeni pelmahti yht´äkkiä joutsenperhe. Säikähdettiin puolin ja toisin ja poistuimme eri suuntiin. Meloessani kohti Lehtikiukkaan rantaa näin salmeen vilahtavan kajakkikaksikon. On harvinaista nähdä muita melojia näillä vesillä. Vesialue on suuri ja melojia suhteellisen vähän.

Lehtikiukkaan etelärannalla on korkea kallio joka näkyy kauas selälle. Sinne oli nyt tarkoitus kiivetä. Lähellä olevasta poukamasta löytyi kivien välistä pieni hiekkaranta johon oli helppo rantautua ohjaamalla kajakki vauhdilla hietikolle. Onkohan se Lehtikiukkaan ainoa hiekkaranta. Paikalta lähti polku rantaa myötäillen kalliolle päin.
Kallio oli jyrkempi kuin miltä se järveltä näytti. Feelmax-tossut eivät oikein ole tarkoitettu vuorikiipeilyyn, huomasin. Löysin kuitenkin reitin kallion ylätasanteelle ja kääntyessäni katsomaan eteeni levittäytyvää maisemaa huokasin taas kerran ihmetyksestä. Eteeni avautui käkkyrämäntyjen ja kallion lomasta järvenselkää jota pienet saaret pilkuttivat.
Kalliolla kukki keltaista ukontulikukkaa. Myös sinikellot sinnittelivät kalliolla. Kosteutta varmaan riittää koska sianpuolukkakasvustokin oli rehevää. Laskeuduin alas rannan tuntumaan. Sieltä löytyi kaistale ahomansikkaa kivien lomasta. Erikoinen kasvupaikka mansikalle. Rantakivikossa kasvi myös punakoisoa. Etelässä se lienee yleinen kasvi mutta minä näin sellaisen ensimmäistä kertaa luonnossa.

Palasin kajakille ja otin suunnan kohti lounasta ja kotia. Matkaa suoraan meloen tulee vähän yli neljä kilometriä. Ja näkyvyyttäkin riittää koko matkalle. Lehdettömään aikaan Lehtikiukkaan kallio näkyy kun kotisohvalla istuen katselee ikkunasta ulos.
Taas tuli yksi paikka lisää johon palata melontaretkilläni.

Sinisellä Saimaalla

Tiheisen kalliorantoja

Hiekkarantaa Vuorisaaren eteläkärjessä

Kirvessaaren edustalta

Tauko Hirvisaaressa

Vuorisaaren vuoria

Lähdin aamukuudelta kajakilla kohti Porosalmea. Aurinko oli jo korkealla ja paistoi suoraan silmiin joten yritin väistellä sitä puikkelehtimalla Huusalon ja Taivalsaaren ja edelleen Näätäsaaren rantoja. Ylitin väylän Hölkinsaaren luona ja suuntasin Paavalinsaaren ja Kortesaaren väliseen salmeen. Rantakukka on nyt kauneimmaillaan. Sen kukinnot hohtavat punaisena tummia kalliorantoja vasten.
Kiersin Paavalinsaaren eteläkärjen ja käännyin seurailmaan Vuorisaaren itärantaa. Myhkyrässä oli kolme venettä yöpymässä. Taisivat juuri heräillä aamu-uinnille. Meloin vielä kilometrin ja kaarsin Hirvisaaren tulipaikalle. Sielläkin heräiltiin. Kajakkikaksikolla retkeilevä saksalaispariskunta siellä keitteli aamukahvia. Minäkin evästelin ja lähdin sitten melomaan kohti Kirvessaarta jonka molemmilla rantautumispaikoilla oli veneilijöitä ja melojia. Jatkoin Vuorisaaren kiertoa. Vuorisaarensalmen Tiheisensaaren puoleiset kalliot ovat todella vaikuttavia. Tiheisen länsiranta on myös kaunis pienine kalliosaarineen. Ylitin taas väylän Hietavirralla ja suuntasin kohti Porosalmea.
Sää oli paras mahdollinen, aurinkoa ja pientä tuulenvirettä myötäisenä. Porosalmella odotti hakija ja ruoka Piikatytössä. Matkaa kertyi tälle reissulle noin 32 kilometriä.

Siperiansinivalvatti

Viime kesänä löysin ihan kodin läheltä tien varrelta siperiansinivalvattia. Olin varma että tänä kesänä ei yksikään valvatti nouse koska Destia niitti tien varren juhannuksen aikaan. Onneksi jättivät pienen siivun piennarta niittämättä. Ja sieltä löytyi kuin löytyikin ensimmäiset kukkaan auenneet sinivalvatit. Sinivalvatin heteet ovat erikoisen kauniit kaartuvine kärkineen.

Huusalo

Huusalo on hyvä iltamelotakohde. Saarta kiertäessä matkaa tulee vähän yli kymmenen kilometriä. Aikaa kyllä kuluu runsaasti koska vähän väliä on pysähdyttävä ihailemaan kalliorantoja ja niiden kasvustoja. Viime maanantai-iltana rantauduin Huusalon Pyöreälahden suulle pieneen kivi-hiekkapoukamaan. Valkolehdokki kukki myös Huusalossa, samoin vanamo levittti tuoksuaan ylempänä rinteellä. Kiipesin kalliolle josta avautui hienot näkymät Haukiveden suuntaan. Kalliosta on joskus irronnut suuria lohkareita jotka muodostavat pienen altaan putouksen juurelle. Lohkareet ovat asettuneet niin että veden pinnan tasolla on pieni luola jonne juuri ja juuri voisi pujottautua.
Lauantai-iltana kävin Huusalossa auringonlaskun aikaan. Valot ja varjot olivat aika voimakkaita joten oli vaikea valottaa kuvaa niin ettei taivas palaisi puhki tai toisaalta maisema jäänyt ihan mustaksi.