lauantai 13. toukokuuta 2017

Jättiläiskivien maa ja takatalvea

Toukokuu lähestyy puoltaväliä, joten tekisi mieli jo päästä mökkisaunaa lämmittämään. Mutta tänä keväänä talvi ei halua antaa periksi. Yöpakkasia on ollut joka yö ja lumikuuroja tulee vähän väliä. Kun aurinko taas vaihteeksi näyttäytyi, päätin lähteä ajamaan mökille, mutta matka ei ollutkaan ihan ongelmaton. Viimeisellä sivutieosuudella kesärenkaat ja viiden sentin lumikerros tiellä alkoi tuntua arveluttavalta yhdistelmältä.

Onneksi lunta tiellä oli vain paikoitellen ja pääsin hyvin perille. Saunan lämpiämistä odotellessa päätin lopultakin käydä katsomassa lähellä olevaa kivijättiläisten maata. Metsähallitus on aloittanut harvennushakkuut alueella, joten kiirehdin näkemään paikan ennen metsäkoneiden tuloa.

Tieltä on vain viidenkymmenen metrin matka pienelle kukkulalle. Se on osittain avokalliota, mutta suurimmaksi osaksi kivikkoa. Huomasin heti, että nyt on jalassa väärät jalkineet. Kumisaappaiden sijaan tässä kivikossa olisi pitänyt olla tukevat maastokengät.


Noin hehtaarin kokoisella alalla on useita suuria siirtolohkareita ja niiden alla pieniä luolia.








Suurimmat lohkareet ovat 3-4 metriä korkeita.




Yksi jättiläinen seisoo pienen kivijalan varassa.


Sateenpitopaikkoja löytyy monta. Suojaa tarvittiinkin, koska raekuuro pyyhälsi yli.




Kallion päällä kasvaa palleroporonjäkälää.


Paksu kelopuu on alaosastaan hiiltynyt. Muisto kauan sitten raivonneesta metsäpalosta.


Oi ihana toukokuu !


Kajakki saa vielä pitkään odotella vesillepääsyä.




Sisällä oli mukavan lämmintä.


Jo kertaalleen sulanut ranta oli jäätynyt uudelleen.


Auringonlasku toukokuussa 2017. Mökkikirja kertoi, että vuosi sitten samaan aikaan tein ensimmäisen saunavastan.

paikka kartalla: siirtolohkareet

16 kommenttia:

  1. Miten erilaisia ovatkaan keväämme! Kuvauksesi vuoden takaisesta saunavastasta sai kyllä aikamoisen kaipuun aikaan... mutta eiköhän vastomisen aikakin vielä tule.

    Nautinnollista mökkeilyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäntulo taitaa olla kolme tai neljäkin viikkoa myöhässä.

      Poista
  2. Todella paljon kiveä. Onko ne jääkaudenaikaisia lohkareita? Onneksi luvassa on lämpenevää ilmaa, jos lumisateet vaikka loppuisivat jo;-)

    VastaaPoista
  3. Hei seita! Siirtolohkareista tulee aina mieleen paikalleen jähmettyneet aikakoneet. Ne tulevat menneisyydestämme ja ovat maisemassa vielä pitkään, kun me taas piipahdamme täällä sekunnin murto-osan.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun miettii tuota aikajanaa, niin onhan se huikeaa. Alle sadan vuoden pätkä tuhansien, kymmenientuhansien vuosien janalla.

      Poista
  4. Komeita lohkareita. Ei meinaa talvi antaa siellä periksi, täällä tuntuu jo pikkasen hellittävän.

    VastaaPoista
  5. Komeaa maisemaa, toivottavasti tekevät maltilliset hakkuut, ettei maisema kauheasti muutu!
    Meillä oli vähän samantapainen pulma lumen kanssa!
    Vuosi sitten oli ollut jo yli kahdenkymmenenasteen lämpötiloja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon myös, että tuo kukkula jäisi ennalleen.

      Poista
  6. Varmasti tuossa metsässä onkin metsätyökoneiden kanssa hauskasta työskennellä.Sait hieman tavallisesta poikkeavan mökkireissun.
    Sulaa sen verran, että kävitkö pulahtamassa? vai katiskanko veteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu ihmeeltä, että tuossa maastossa metsäkone pystyy toimimaan.
      Katiska oli jo vedessä, minä en uskaltanut.

      Poista
  7. Oijoi! Ompas siellä lumimyräkkä, mutta kohta alkaa minun suosikkivuodenaikani Suomessa :) Täällä Ranskassahan kesä on tukalan kuuma ja sitä kaipailee aina raikkaan Suomiluonnon ääreen soutelemaan. Onneksi pääsee edes katselemaan näitä sinun ihania kuvia, kun kesä siellä vihdoin alkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole oikein kesäntulo edistynyt, mutta toivoa on kun jäätkin lopulta lähtivät ja pääsin vesille.

      Poista