perjantai 26. toukokuuta 2017

Hepoköngäs kuohuu

Jos keväällä sattuu liikkumaan lähelläkään Puolankaa, kannattaa poiketa katsomaan Hepokönkään kuohuja. Kun normaalilla vesimäärällä putouksia on yksi tai kaksi, niin tulva-aikaan niitä on useita ja huipputulvan aikaan koko kallio on veden peitossa.

Nyt ei ollut ihan tulvahuippu, mutta Heinijoen vesi syöksyi kuitenkin useana putouksena alas kalliota.


Auringonvalon suunta sattui sopivasti, komea sateenkaari näkyi putouksen juurella. Veden putoaminen synnyttää kosken alle paljon vesihöyryä. Sumua satoi putouksen alapuolella olevan pienen lammen takarannallekin. Putouksen kuvaaminen suoraan edestä päin ei onnistunut koska ilmassa lentävä sumu kasteli heti kameran linssin.







Putouksen puolivälissä olevalta näköalatasanteelta näkee kuohut sivusuunnasta, mutta osa putouksesta jää puiden taakse piiloon.


Koskenniskalle on viime syksynä valmistunut puolikota, halkovaja ja wc. Putoukselle johtava polku ja Heinijoen ylittävä silta on myös uusittu.




Putouksen sivu-uoma täyttyy keväisin. Takana vilahtelevat pääuoman kuohut.





Alarinteestä on hauska katsoa veden kaatumista uomaan.


Kodalle ja koskenniskan näköalapaikalle pääsee myös pyörätuolilla.


Koskenniskan näköalatasanteelta kuvattu.


Takarannan kalliolla on myös hyvä kuvauspaikka.



torstai 25. toukokuuta 2017

Neulaniemen kukkia ja Pörsänmäen valkovuokkolehto

Katselin viimevuotisia samoihin aikoihin otettuja kuvia Neulaniemen kasviretkeltä. Silloin olivat kukassa kissankäpälät, orvokit, lehtokuusamat, ojakellukat, tuomet ja metsänpohja vihersi. Nyt kuusikon juurella ei viherrä. Kovasti myöhässä on kukinta, vai onko se viime vuodet ollut aikaisessa?

Vaivero oli ehtinyt kukkaan lammen rannan hetteiköllä. Olisiko kylmä sää kiusannut kun kukat olivat tavallista pienempiä ja osa kukinnoista näytti kuivuneelta.




Neulaniemen varjoisassa metsässä näsiä kukki vielä. Aurinkoisemmilla paikoin kukinta on jo ohi.




Aamuhetki tulilla Vuorilammen rannalla. Nuotiosavu jäi pitkäksi aikaa leijumaan lammen ylle.


Keskipäivän lämmön innostamana ensimmäiset perhoset ilmestyivät piiloistaan. Sitruunaperhosen tavoitin kuvaan, mutta neitoperhonen karkasi.


Tienvarren ojassa vilkkui keltaista. Luulin ensin leskenlehdeksi, mutta rentukoita ne olikin. Kevään ensimmäiset kukat nämäkin.


Monena keväänä on ollut mielessä käydä tutustumassa Pörsänmäen valkovuokkolehtoon. Matkalla pohjoiseen teimme mutkan sivuteiden sokkeloihin, ja sieltä kylätien varrelta löytyi valkovuokkoja kukkiva valoisa rinnelehto. Pörsänmäen valkovuokkoesiintymä on todellinen Iisalmen ihme. Se sijaitsee noin 300 kilometriä pohjoisempana yleisiltä valkovuokkojen kasvupaikoilta. Luonnonsuojelualueeksi on rauhoitettu noin kolme hehtaaria, mutta valkovuokkoja esiintyy kaikkiaan seitsemän kilometriä pitkän ja kilometrin levyisellä alueella. Alue on ollut jo kauan kasveista kiinnostuneiden retkikohteena. Jo vuonna 1895 on paikalta toimitettu kasvinäyte Helsingin yliopiston kokoelmiin.








Valkovuokkojen lisäksi lehdossa kasvaa myös kevätlinnunsilmää. Myös se on harvinainen Pohjois-Savossa.








ps. Jos Pörsänmäki-nimi tuntuu tutulta, niin olet ehkä kuullut Jaakko Tepon lauluja. Pörsänmäki, Ruikonperä ja Toivo Ryynänen esiintyvät usein Tepon laulujen sanoituksissa. Toivo Ryynänen on olemassa, kuten Pörsänmäkikin, mutta Ruikonperä on mielikuvituksen tuote.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ilta Kallavedellä

Kallaveden pinta on asettunut peiliksi ja on kevään lämpimin ilta, siis täydellinen melontasää. Lasken kajakin vesille ja lähden melomaan Vuorisalon suuntaan. Tähän aikaan keväästä vesillä on vielä hiljaista, vain muutama moottorivene pyyhkäisee ohitse. Toista on keskikesän iltoina, silloin vesiliikennettä on paljon ja siksi lähdenkin mieluiten vesille aikaisin aamulla, jolloin järvellä on vain muutama kalastaja.


Höyhenen kuvaaminen kajakista käsin onnistuu kun on ihan tyyntä.


Vuorisalon kallio peilaa veteen illan valossa.


Sammalien ja jäkälien heijastus rantaveteen.


Vuorisalon länsirannalle on viime kesänä rakennettu laavu ja laituri. Kajakkilaiturikin on, mutta sitä ei ole vielä asennettu paikalleen.



Palaan Vuorisalosta Savolannimen edustan pienten saarien luo odottelemaan auringonlaskua.


Pieni luoto Selkä-Havukan vieressä.


Selkä-Havukan laavu.


Pian on auringonlaskun aika.










Auringon mentyä metsänrajan taakse vyöryy lännestä lisää pilviä taivaalle. Nyt kannattaa jäädä odottamaan. Pian horisontin takaa tuleva auringonvalo alkaa värjätä pilviä.




Iltataivaan väriloistoa kannatti odottaa.


Vedenpinta toistaa taivaan värit.

Idän taivaskin saa osansa auringonlaskun väreistä.

Viimeiset heijastukset ennen taivaan värinäytelmän himmenemistä.