sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kalajan kierros

Etelä-Konneveden kansallispuistosta on tullut suosittu päiväretkikohde. Koska kansallispuiston alueet ovat suureksi osaksi Konnevesi-järven rantoja ja saaria, niin tähän saakka olen retkeillyt kansallispuistossa meloen ja mantereen retkipolut ovat jääneet kulkematta. Nyt oli aika korjata tilanne ja jalkautua Kalajan kierrokselle. Retkipäivä on aurinkoinen ja Enonniemen lehtipuiden ruska parhaimmillaan, joten retkiolosuhteissa ei ole moittimista.

Vajaan kilometrin taival Kalajan pysäköintipaikalta Vuori-Kalajan lammelle on helppokulkuista kestävöitettyä polkua. Jo lyhyellä matkalla on paljon nähtävää. Ohitetaan vanhan torpan rauniot, kuljetaan kauniin Pahalammin rantaa ja sukelletaan sammalmaton peittämään kuusimetsään.


Kun ensimmäistä kertaa näkee Vuori-Kalajan lammen ja sen rannalla olevan kotalaavun, ei voi kuin huokailla ihastuksesta. Kallioiselta niemeltä avautuu näköalat lammelle moneen ilmansuuntaan ja lammen takana kohoaa jyrkkänä Kalajanvuori.


Laavun katto muistuttaa paanukattoa, tosin alimmaisena näyttää olevan ihan tavallinen pelti. Puupinta on tervattu.







Lähden kiertämään lammen rannan polkua Kalajanvuoren suuntaan. Vastoin suosituksia kierrän reitin vastapäivään. Myötäpäivään kuljettaessa nousu vuorelle on loivempi ja alaspäin tuleva polku jyrkempi. Polviongelmaisena kuljen mieluummin jyrkkää ylös ja loivempaa alas.

Kitulammen rannalla loistavat paatsamat ja vaiverot syksyn väreissä taustanaan Kituvuoren rinteen keltaiset lehtipuut.




Kalajanvuoren pohjoisrinne on todella jyrkkä. Jyrkimpiin kohtiin viritetyt köysikaiteet ovat tarpeen ylös noustessa. Alle kahdensadan metrin matkalla ensimmäiselle näköalatasanteelle korkeuseroa on jo 50 metriä. Jään hengähtämään hetkeksi ja ihailemaan ympärillä levittyvää lehtipuiden ruskaa. Vielä on edessä nousua. Kitulammen rannalta laelle on kaikkiaan 84 nousumetriä. Kalajanvuori on 211 metrin korkeudella meren pinnan tasosta.





Näkymä vuoren länsirinteeltä Kitulammen ja Kituvuoren suuntaan.






Vuoren länsirinteellä on paljon lehtipuita, erityisesti haapoja.


Polku alarinteellä on kivikkoinen ja juurakkoinen. Ylhäällä laella on tasaista kalliopintaa.




Kolmiomittaustorni kertoo, että nyt ollaan vuoren korkeimmalla paikalla.


Laelta avautuu avara näkymä länteen Konnevedelle.




Luulenpa, että tämä polun varrella oleva taideteos on tallentunut monen kameran muistikortille.


Näkymä vuoren itäpuolen kalliohyllyltä kohtisuoraan alas Vuori-Kalajan lammelle.




Vuoren itälaidalla on paljon vanhoja käkkyrämäntyjä.


Näköalapaikan kalliossa on punaista väriä noin neliön alalla. Olen erottavinani kirjaimet S ja V.  Onko kyseessä vähän vanhempi seinäkirjoitus, ainakin jäkälä on peittänyt sen osittain.


Polku johdattaa alas vuorelta vanhan metsän läpi Vuori-Kalajan rantaan. Lammen etelärannalta äskeistä näköalakalliota voi katsella alhaaltapäin.


Takarannalla pilkottaa Vuori-Kalajan kotalaavu.




Harmaa pieni mökki rannan lähellä on rakennettu 1970-luvulla. Feliks Tarasoff on asustellut mökissä ja hevosen kanssa korjannut omistamaltaan metsäpalstalta polttopuuta. Polun varrella on vieläkin sammaloituneita pinoja.


Kalajanvuoren ruskametsä peilaa Vuori-Kalajan veden pintaan.


Kiertoreitti päättyy kotalaavulle ja edessä on vielä taival takaisin parkkipaikalle.

18 kommenttia:

  1. Vau, mitkä maisemat! Syksyn värit on todella kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalajanvuorelta löysin tämän syksyn värikkäimmät ruskapuut.

      Poista
  2. Upeat maisemat ja mitkä värit...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suotta ei ole Kalajan maisemia kehuttu.

      Poista
  3. Upeita kuvia ja ruskatunnelmia, huokailen yhä uudestaan ja uudestaan näitä katsoessani. Kiitos jälleen seita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsin ruskaa pohjoisesta, mutta löysin sen Savosta.

      Poista
  4. Olipas kiva kuvallinen luontoreitti! :)

    VastaaPoista
  5. Oi, Kalajanvuoren maisemat ovat ihania juuri ruska-aikaan. Kiitos kun kävit ja kuvasit! Saattaa olla että jää käymättä tänä syksynä, koska tuo oma kipuileva polvi ärsyyntyi Madeiran korkeuksia kavutessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalajanvuori ja kipeä polvi ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta sieltä se löytyy sitten kun tilanne sallii.

      Poista
  6. Kiitos upeista kuvista ja tarkoista paikkaselostuksista. On se vaan upea paikka ja ei liian pitkän matkan päässä. Kieltämättä oli jyrkkä se alastulopolku mutta hyvä, että oli köysi laitettu. Meidän piti käydä Tiilikkajärvelläkin mutta isännän hirvimetsästys taitaa sotkea nyt sen suunnitelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin piti mennä taas Tiilikalle melomaan, mutta en enää ehtinyt ruska-aikaan.

      Poista
  7. Mielettömän inspiroivan oloinen paikka... Minne päin suomea tää sijoittuu? Hienoja kuvia ja hauska pahkuramänty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelä-Konneveden kansallispuisto on Pohjois-Savon Rautalammin ja Keski-Suomen Konneveden kuntien alueella.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kalajan kierroksella näkee pienen osan kansallispuiston mantereen vuorimaisemista. Pitempi reitti on parikymmentä kilometriä pitkä.

      Poista