torstai 4. elokuuta 2016

Kalliovaaran rotkot ja hiidenkirnut

Sallan Aholanvaaran kylässä olevat Kalliovaaran rotkot ja hiidenkirnut ovat olleet jo pitkään listallani paikoista joissa pitäisi käydä. Kun matkani suuntautui sinne päin, tein poikkeman Kalliovaaralle. Koska matka-aikatauluni ei ollut kovin tiukka, haarukoin säätiedotuksien mukaan ajankohdan jolloin ehkä olisi mahdollista nähdä aamusumuja.

Suunnitelma aamusumujen näkemisestä on tyssätä suunnistusvirheeseen. Ajelen liian huolettomasti metsäautotietä, enkä huomaa tiehaaraa josta olisi pitänyt kääntyä. Muutaman kilometrin hukkareissun jälkeen pyörrän takaisin ja löydän oikealle tielle. Sieltähän se polun pää löytyy ihan niinkuin karttaan on merkitty.

Aurinko on noussut puoli tuntia sitten, mutta myöhästyminen ei harmita koska auringonnoususuunnassa on pilvikerros joka on peittänyt auringon. Juuri kun pääsen kallion korkeimmalle kohdalle aurinko alkaa kuin tilauksesta hivuttautua esiin pilven takaa.










Kalliojärvi on alapuolellani sumun peittämänä. Kalliojärvi on oikeastaan Oulankajoen laajentuma.


Jos sumukerros olisi ohuempi näkyisivät kaukana Venäjän puolen tunturit.





Vastapäätä Kalliovaaraa sumun peitossa olevan Kalliojärven takana on Aholanvaara. Sumun yläpuolella näkyy Aholanvaaran taloja.






Jotkut kallion männyistä ovat todella vanhoja.


Välillä sumu nousee ylöspäin kalliolle asti.










Laskeudun alas kalliolta takaisin polulle. Pitkospuut johdattavat kuruun jonka kallioseinät nousevat kymmeniä metrejä molemmin puolin.






Suuren hiidenkirnun lähellä on syvä sammalpohjainen allas. Ilmeisesti hiidenkirnu tämäkin.




Suomen suurin hiidenkirnu, Juomapata, on vaikuttavan näköinen, melkein pelottava. Hiidenkirnun halkaisija on 15,5 metriä. Opastaulu kertoo, että kirnu on yhdeksän metriä syvä, mutta jossain tietolähteessä on mainittu sen syvyydeksi jopa 13 metriä. Korkea verkkoaita ympäröi kirnua. Kameran kääntyvästä näytöstä on hyötyä ja saan kuvattua kirnun kurkottamalla kameraa verkkoaidan yli.






Tarkoitukseni on jatkaa polkua eteenpäin, mutta äkkiä pimenee ja ensimmäiset sadepisarat alkavat tipahdella. En ollut varustaunut sateeseen, joten lähden palaamaan samaa reittiä takaisinpäin.


Tämä on sama maisema jota äsken kuvasin. Sumu on tiivistynyt harmaaksi pilveksi. Kalliojärvi näkyy nyt hyvin polulle.


Kalliojärven tulipaikka on muutaman sadan metrin päässä hiidenkirnuilta. Tulipaikka on hyvin varusteltu, liiterissä on jopa valmiiksi pilkotut puut. Pitkospuupolku vie sadan metrin päässä olevalle lähteelle.


Keittelen kahvit, kuivattelen vaatteet ja lähden sitten takaisin autolle päin. Paljon jäi varmasti näkemättä, joten tänne on palattava.


Polun varrella on kivilouhos. Tästä on louhittu kiviä vuonna 1941 rakennettuun puolustuslinjaan, Salpalinjaan. Kivet on kuljetettu hevosella alas. Aholanvaaran kohdalla panssarieste on kilomerin pituinen, eli aika monta kiveä on pitänyt sinne kuljettaa.


Kalliovaaran polun opastaulu polun alkupäässä metsäautotien varrella.

14 kommenttia:

  1. Tykkään ylipäätään kaikista kuvista, ovat niin taidokkaita.
    Nyt nuo sumukuvat ovat, en edes löydä sopivaa adjektiivia, taianomaisen upeita.

    VastaaPoista
  2. Ylimaallisen kaunista. Taitavasti kuvattuja ihania erämaamaisemia.

    VastaaPoista
  3. Taidan minäkin innostua sumun kuvaajaksi katsellessani näitä sinun kuviasi. Niissä on aamun sumutunnelma kohillaan.
    Jylhät maisemat kiinnostavat myös minua ja kiitänkin kartastasi. saatan seuraavalla retkellä jo suunnistaa omin silmin katselemaan näitä paikkoja.

    VastaaPoista
  4. Wau mikä auringonnousu ja muut maisemat myös.

    VastaaPoista
  5. Kauniita, taianomaisia sumukuvia!!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihania nuo sumukuvat ♥

    VastaaPoista
  7. KOmest kirnut ja kivoja sumukuvia :) Tuo mieleen maisemat kotirintamalla varsinais-suomessa ;)

    VastaaPoista
  8. Sumuinen maisema on aina kiehtovan mystinen. Upeat kuvat!

    VastaaPoista
  9. Så otroligt vacker natur och fantastiskt fina bilder!

    VastaaPoista
  10. Tosi erämaata. Salaperäisen mystistä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommenteista. Olin onnekas kun sain olla paikalla juuri kauneimpien valojen aikaan.

    VastaaPoista
  12. Sydän ja sielu laulaa kun katselen kuviasi, etenkin alkuosassa värit, valot ja hämy ovat lumoavia.

    VastaaPoista