perjantai 12. elokuuta 2016

Juutuan polku

Juutuan polku on ympärysreitti Inarin kirkonkylältä Juutuajokivartta Jäniskoskelle ja toista rantaa takaisin. Polun esittelyssä aloituspaikaksi mainitaan Saarikoskentie, noin kilometrin päässä luontotalo Siidasta. Mutta jos haluaa nähdä läheltä Juutuanjoen viimeisen kosken, Alakosken, kannattaa lähteä polulle jo ihan saamelaiskultturikeskus Sajoksen takaa, Juutuajoen sillan luota. Polkumerkinnätkin alkavat siitä.

Pyöreistä kivistä on ladottu kulkuväylä ihan jokivarteen, Alakosken kuohujen viereen.


Rannalta ylöspäin nouseva polku muistuttaa kuivunutta puronuomaa, mutta tästä ei pidä säikähtää. Parempaa on luvassa.


Lieneekö vesimäärä näin runsas yleeensä elokuussa. Näyttää kuin joki olisi kevättulvassa. Toisaalta veden runsauden ymmärtää kun katsoo kartalta mistä Juutuan vedet tulevat. Lemmenjoen, Menesjoen ja Vaskojoen vedet ovat parikymmentä kilometriä ylempänä yhdistyneet Paatari-järvessä ja laskevat Juutuajokea Inariin.


Jokitörmältä näkyy koko Alakoski aina Inarintien sillalle saakka.


Saarikoskentien varresta alkaa leveä ja valaistu polkuosuus, jos tuota leveää hiekkatietä nyt poluksi voi sanoa. Polku pidetään avoimena talvellakin aina kahden kilometrin päässä olevalle Jäniskoskelle saakka. Leveyttä uralla pitää sen vuoksi olla, että traktorilinkous onnistuu. 


Polun varrella on tauluja, joissa kerrotaan tarinoita Juutuan menneisyydestä. Taulut on kuvittanut inarilainen taiteilija Merja Aletta Ranttila.


Korkealla harjanteella on Akselin laavu, jonne näkyy ja kuuluu noin puolen kilometrin päässä oleva Jäniskoski.






Jäniskosken riippusilta on valmistunut lokakuussa vuonna 2012. Silta mahdollistaa Juutuanjoen reitin kulkemisen ympärysreittinä joen molemmin puolin.






Sillalta voi ihailla komeasti kuohuvaa Jäniskoskea.








Joen takarannalla on puolikota, josta on myös näkymät koskelle.




Sorastettu osuus jatkuu vielä joen pohjoispuolellakin noin 700 metrin matkan.


Polun varren metsä on kaunista männikkökangasta. Jättiläiskiviäkin löytyy.


Pienen puron ylityksen jälkeen soratie muuttuu tavalliseksi metsätieksi, joka sekin on tasaista ja helppoa kulkea.


Loppumatkalla reitti kulkee vähän matkaa kylätietä pitkin. Viimeisen kilometrin polku kiemurtaa kapeana suon laidalla ja männikkökukkuloilla.


Reittiä voi jatkaa poikkeamalla Jäniskoskelta polkua ylävirtaan Haapakosken päivätuvalle, tai joen toiselta rannalta Laurin laavulle. Myös Otsamotunturin polku lähtee Jäniskosken laavun takaa.

12 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista ja mukava vinkki pohjoisen matkaamme varten ja tuo helppokulkuisuus on aina plussaa! Kiitos! Upea postaus edellinenkin, paljon olisi nähtävää ja koettavaa!

    VastaaPoista
  2. Siellä on monia upeita reittejä. Kyllä noissa maisemissa voisi kävelläkin, ja etenkin koski on ihana, harvoin olen ylipäätänsä nähnyt koskia, jollei sitten Vantaankoskea ja joitain muita pieniä lasketa mukaan - joskus kauan sitten (ne kun on niiin kaukana.. heh). Mutta tuollainen iso ja pitkä ja villi olisi hieno kokemus nähdä.

    VastaaPoista
  3. hyvältä ja kiinnostavalta reitiltä näyttää. Olisipa kiva päästä siellä joskus käymään. En ole ollut noin pohjoisessa sitten lapsuuden.

    VastaaPoista
  4. Helppo reitti kulkea, kunhan tuon kivikossa kulkemisen jättää väliin. ;)

    Huikean vauhdikas koski, siinä käy aikamoinen pauhu.

    VastaaPoista
  5. Mielettömät kuohut! Mahtaakohan koskesta saada lohta? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juutua on legendaarinen kalapaikka, olen kuullut. Itse en kalasta.

      Poista
  6. Upeita maisemia siellä pohjoisessa.

    VastaaPoista
  7. Kiitän kommenteistanne. Aina löytyy jotain uutta tutuillakin paikkakunnilla. Tämä reitti täytyy käydä kokemassa myös talvella.

    VastaaPoista
  8. Erittäin kiva reitti. Käytiin Juutuan polku. 8v, 11v, 37v ja 67v..kaikki nautti ja jokaiselle oli elämys. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juutuan polku on mielenkiitoinen ja helppo reitti kaikenikäisille.

      Poista