sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Yö Saanalla

Lähden iltakahdeksalta nousemaan Kilpisjärventien varresta tunturikoivikon halki kohti Saanaa. On edelleen lämmintä ja reipas etelätuuli pitää hyttyset loitolla alarinteelläkin, jossa yleensä joutuu hyönteispilveen.


Portaat ylös näyttävät ihan yhtä huimilta kuin ennenkin. Mutta minulla ei ole kiire. Pysähtelen vähän väliä katselemaan maisemia. Moni muukin on lähtenyt katsomaan Saanaa iltavaloissa. Portailla on kulkijoita.


Lännestä pohjoiseen taivasta peittää pilvikerros mutta se ei ole paksu, joten aurinko pääsee paikoin pilkahtamaan pilven raosta.






Saanan kukat ovat maisemien lisäksi tämän retkeni kohteena. Jo alarinteen kosteikosta olen tavoittanut kauniita valkoyökölehtiä.


Lapinvuokkoja on rinteessä siellä täällä. Lieneekö niiden kukinta vasta alkamassa näillä korkeuksilla.


Mitä ylemmäs nousen, sitä eksoottisemmaksi muuttuu kukkavalikoima. Liekovarpio on paikoin jo kukkinut etelärinteellä, mutta varjoisissa paikoissa se vasta aloittelee kukintaa.


Läheltä katsottuna liekovarpion kukka muistuttaa kieloa.


Liekovarpion tavoin uuvana jo lopettelemassa kukintaa etelän paahteiseilla rinteillä.


Kauniit uuvanamättäät pysähdyttävät moneen otteeseen polun varrella.


Kurjenkanervaa on paljon Kilpisjärven tuntureilla.


Tunturikohokki vasta availee ensimmäisiä kukkiaan.


Saanan idänpuoleisilla kallioilla on monin paikoin sielikköesiintymiä.


Tunturikasvillisuus on kiinnostavaa, mutta niin on myös Norjan tunturihuippujen kaukomaisema.


Pieni lampi Saanan rinteellä on noin 870 metrin korkeudessa. Tästä on Saanan huipulle vielä 160 nousumetriä. Minä nousen nyt vain vähän matkaa lammelta ylöspäin. Kävin viime kesänä Saanan laella, joten sinne ei nyt ole tarvetta mennä, tällä kertaa retken päätavoitteena on löytää lumenviipymien kukkakaunotar, jääleinikki. Tulisiko mieleen etsiä kukkia tästä maastosta?




Mutta ihan ensiksi istun kalliolle ja annan katseen vain levätä maisemassa.


Jääkauden jäänteitä vai onko pieni kivi jotenkin muuten saatu kivipaaden alle?


Karulla kalliopinnalla vilahtaa pieni punainen. Siinä se on, jääleinikki. Laskeudun ylärinteeltä päin, joten ensimmäiset näkemäni jääleinikit ovat jo osin kuihtuneita.  Miten onnelliseksi pieni vaaleanpunainen kukka voikaan ihmisen tehdä. Jääleinikki on kukka jolla on hallussaan putkilokasvien korkeusennätys Pohjoismaissa. Suomessa se kasvaa vain Käsivarren suurtuntureilla.


Tämä vaaleanpunainen on kukinnan keskivaiheessa. Jääleinikki on avautuessaan valkoinen, mutta muuttuu myöhemmin punaiseksi.




Silmä erottaa aina vain uusia jääleinikin kukkia kalliolta. Alempana varjoisista kallionkoloista löytyvät valkoiset jääleinikit.






Eikä ihmeet siihen lopu. Olen etsimässä sopivaa laskeutumispaikkaa jyrkän rinteen reunalta, kun löydän ensin yhden sinirikon kukan, sitten neljän kukan ryhmän ja lopulta tämän upean sinirikkoryhmän. Sinirikonkin näen nyt ensimmäistä kertaa.


Näyttää niittyleinikiltä, mutta sijainnin, suuremman kukan ja lyhemmän varren vuoksi oletan kukan olevan lumileinikki.


Saanan pohjoisrinteellä on vielä paljon lumilaikkuja, joten sulamisvesiä virtaa monin paikoin. Yöauringon valosssa purossa on kultaa.


Kesäyön aurinko Korkea-Jehkaksen päällä.


Tuolta lumilaikkujen yläpuolelta tulin ja nyt alkaa matka alas. Tuuli on tyyntynyt yöksi ja mitä alemmas tulen, sitä innokkaammin sääsket piirittävät. Mutta minulla on mukana salainen ase, hyttysenkarkotin. Muutaman käyttökerran jälkeen olen todennut sen tehokkaasti karkottavan ympärillä pörräävät sääsket. Tunturikoivikossa ympärilläni on suorastaan pilvi sääskiä, mutta ne eivät käy kiinni. Väsyneenä mutta onnellisena palaan aamuyöllä takaisin kylälle.


32 kommenttia:

  1. Aivan taivaallisen upeat maisemat!

    VastaaPoista
  2. Karun tunturin herkät kukat, kaunista.

    VastaaPoista
  3. Pohjoisen kukat ja maisemat ovat henkeä salpaavat, kuukausi vielä ja sitten sinne olemme matkalla! Mikä sääskikarkoite on parasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauden kuluttua varmaan hyttyisiäkin on vähemmän. Olen käyttänyt Hyttysässää, mutta nyt oli mukana Thermacell ,jota pidin ihan humpuukina, mutta nyt on uskottava että se toimii.

      Poista
  4. Kyllä Lappi on oma maailmansa. Alkaa vain pelottaa, miten ilmaston lämpeneminen siirtää kasvuvyöhykkeitä pohjoisemmaksi. Ja mitkä lajit häviävät kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääleinikki on yksi niistä kasveista jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta ja moni muu kylmässä viihtyvä kasvi.

      Poista
  5. Niin hullun hienot maisemat ja kukkaakuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpisjärvi tarjosi kulkijalle parastaan.

      Poista
  6. Hienoja kuvia olet jälleen napsinut tunturikasveista! Katselin Saanaa samoihin aikoihin noilta taustalla näkyviltä Ruotsin ja Norjan tuntureilta. Samoja upeita kasveja löytyi sieltäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjan ja Ruotsin tuntureiden kasvivalikoima lienee vielä runsaampi kuin Suomen puolen. Matkakertomustasi odottelen ;)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Nyt oli tarjolla samalla retkellä hienot maisemat ja kauniit kukat.

      Poista
  8. Kyllä on hienoja valokuvia ja kuvista päätellen on ollut onnistunut reissu! Karun kaunista maisemaa ja valo on niin silmiä hivelevän maaginen. Näistä jokaisessa kuvassa on oma juttunsa ja kasvihienoudet jäävätkin helposti kiireisimmiltä näkemättä! Onnittelut jääleinikeistä ja sinirikoista. Löysitpä vielä valkeankin jääleinikin, myös punainenkin on niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tero. Sinä tiedät miltä uusien kasvituttavuuksien löytäminen tuntuu.
      Sinirikko tuli bonuksena. Sitä en edes arvannut etsiä, joskus on onnea.

      Poista
  9. Jylhää ja kaunista! Upeat kuvat1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saanalta avautuva maisema kyllä kiehtoo ja houkuttelee.

      Poista
  10. Huikean hieno retki. Lapin kukat ovat niin herkän kauniita ja hurmaavat todella löytäjänsä. Onnittelut sinulle näin upeista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastakohtaisuudet ovat niin isot. Miten karu kivierämaa voikaan kasvattaa niin herkkää kauneutta.

      Poista
  11. Ennen tuli käytyä Saanalla useasti, mutta eipä ole aikoihin tullut käytyä. Ja aina sinne vaan tekee mieli. Hienoja kuvia ja varmasti hieno reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jäänyt koukkuun Kilpisjärven maisemiin. Neljä käyntiä vajaan vuoden aikana :)

      Poista
  12. Ihastuttava tuo jääleinikki, kukan nimikin on kaunis. Ymmärrän täysin onnesi, kun löysit niitä ja vielä sinirikkojakin. Uuden lajin löytäminen livenä luonnossa on sykähdyttävää.

    Eikä noissa maisemissakaan ole mitään vikaa. Lumoavat näkymät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuden lajin löytyminen ilahduttaa aina, mutta jääleinikin löytäminen oli ihan erityisen hienoa.

      Poista
  13. Huimaavan kauniit maisemat ja aivan ihania pieniä kukkijoita! Jääleinikki on aivan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemien avaruutta ja toisaalta pienen pientä kauneutta = Saana.

      Poista
  14. Ymmärrän tuon tunteesi kasvin löytämisestä, ja nimenomaan uuden kasvin. Hienoja löytöjä, kiitos tästäkin kuvamatkasta Saanan maisemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi toteutunutta kasvihaavetta samalle retkelle ja lisäksi hieno retkisää. Enempää ei voisi toivoa.

      Poista
  15. Kiitos Seita että sain tallustella kanssasi virtuaalisesti Saanan rinteillä. Lievitti lappi-ikävääni hivenen :) Upeita kukkalöytöjä, tuo jääleinikki ihan huippu ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut turha reissu Saanalle tälläkään kertaa.

      Poista
  16. Ja edelleen en voi kuin ihastella taitoasi otta näitä upeita kuvia.

    VastaaPoista