torstai 2. kesäkuuta 2016

Valtavaaran kesäyö

Auto jää Vuosselintien varteen, kun laittelen repun selkään ja etsin loma-asuntojen takaa kapean polun, joka kohta liittyy leveämpään latupohjaan. Loivasti nousevaa rinnettä on helppo kävellä ylöspäin. Valtavaaran itäpuoli on tähän aikaan illasta varjossa, mutta valoa riittää. Päivällä on tällä hetkellä pituutta melkein 22 tuntia, eikä ne kaksi "yön" tuntiakaan pimeitä ole.

Pienen suon kohdalla jätän latu-uran ja oikaisen muutaman sata metriä ylempänä rinteessä olevalle Valtavaaran huiputus-reitin polulle. Polun varressa olevasta lähteestä käyn hörppäämässä kylmää ja raikasta vettä. Lähdevesi pulppuaa maan alta ja lähtee virtaamaan purona rinnettä alas.


Valtavaaran kodalla pilkon pienen kelopölkyn ja laitan pilkkeet muovikassiin. Ylhäällä olevalla päivätuvalla ei ole polttopuuta, joten puut on kuljetettava sinne kodalta.

Kello on vähän vaille 22, mutta aurinko on vieä korkealla. Kuvista ei voi päätellä vaaran laen säätilaa. Tuuli on voimakas, eikä lämpöasteitakaan ole monta. Monta päivää jatkunut hellesää on ainakin toistaiseksi muuttumassa viileämpään. Katson Forecan sääsivulta Rukan mittaustietoja ja totean, että olen valinnut yöretkeni kohteeksi Suomen kylmimmän paikan. Tuulta on 12 m/s ja lämpöasteita 6. On kaivettava repusta pipo ja kevytuntuvatakki.


Tuvassa olen tuulensuojassa, mutta tuuli ravisuttaa mökin nurkkapieliä, helisyttää ikkunoita ja tempoo ovea. Oven sisäpuolella ei ole hakaa ja tuuli työntää ovea auki. Etsin repusta hihnan, jolla saan oven pysymään kiinni. Ulkopuolen haka hakkaa koko ajan ovea, on kuin joku koputtaisi.


Laskeva aurinko peilailee Kitkajärven pintaan. Mökin seinän vierellä on sen verran tuulensuojaa, että saan kameran pysymään vakaana. Jalusta ei tullut mukaan, mutta siitä ei varmaan olisi ollut hyötyäkään tässä tuulessa.


Kitkajärven yläpuolelle on levittynyt pilvikerros. Pilviä on myös idän ja kaakon suunnalla. Onneksi auringonlaskun taivaanranta on melkein selkeä.


Esimerkki muista piittaamattomasta kulkijasta. Tuvan kämppäkirjasta on puukolla irrotettu Valtavaaran alueen kartta. Paheksun.




Aurinko on piiloutunut hetkeksi pilven taakse, mutta heittelee hentoja säteitä pilvenraosta.




Nyt ei tarkene istuskella ulkona. Laittelen tulet kaminaan ja kohta pikkuinen tupa on sopivan lämmin. Käyn aina väliin lämmittelemässä sisällä. Tuvan ikkuinoistakin näkee hyvin maisemat, mutta kuvat on otettava ulkona.


Aurinko on tullut esiin pilven takaa ja sen valo heijastuu nyt vaaran alla olevaan lampeen.










Pilvikerros yrittää tavoittaa aurinkoa. Näyttää kuin aurinko menisi pilveä karkuun.





Puolilta öin aurinko painuu kokonaan piiloon.




Istun tuvassa juomassa teetä kun yht'äkkiä tulee ihan hiljaista. Tuulen ääntä ei kuulu. Avaan oven ja ensimmäisenä kuulen teeren pulputuksen jostain läheltä. Kohta alkaa kuulua muitakin yölaulajien ääniä. Miten nopeasti tuuli laantuikaan ja kuinka äkkiä sen jälkeen linnut aloittivat konsertin.


Sitten kuuluu ääni jota en osannut odottaa. Ukkonen jyrähtää kerran ja länneltä alkaa nousta uhkaavannäköinen pilvi. Alkuperäinen suunnitelmani oli odotella vaaralla myös auringonnousu, mutta nyt en uskalla ukkosen pelossa jäädä avonaiselle laelle. Auringonnousuun olisi enää reilu tunti aikaa, mutta on epävarmaa näkyisikö se kun pilviä on joka puolella. Pakkaan repun ja lähden paluumatkalle.

8 kommenttia:

  1. Wau! Mitkä värit ja maisemat!

    VastaaPoista
  2. Jälleen upea kuvasarja kauniista maisemista!

    VastaaPoista
  3. Upea maisema ja illan valo. Kuvat ovat jälleen niin kauniita.

    VastaaPoista
  4. Mahtavat kuvat! Olipa jännää luettavaa. Pääsitkö ukkosta pakoon?

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista. Anne, ukkonen kiersi lopulta Valtavaaran ja Rukan. Kuusamon eteläosassa oli ollut ukkosta.

    VastaaPoista
  6. Voi ihanuus taas näitä kuvia, mahtavia! Tuo bannerissakin oleva kuva on tosi kaunis!

    VastaaPoista