sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kevättä Kiutakönkäällä

Olen onnistunut välttelemään flunssaa monta vuotta, mutta nyt se minut tavoitti. Vaikka kuumejakso ei ollut pitkä, niin se riitti viemään kunnon pohjalukemiin. Kun sain viikonlopuksi retkiseuraaa, oli hyvä tilaisuus lähteä porukalla Kiutakönkään kevättä katsomaan. Kolmen kilometrin rauhallinen kävely oli sopiva aloittaa liikunta ja ulkoilu parin viikon pakollisen pysähtymisen ja sisälläolon jälkeen.

Matka Kiutakönkäälle oli mielenkiintoinen. Viimeinen soratieosuus Käylästä Kiutakönkäälle oli kuin perunapellossa olisi ajanut. Huhtikuun aikana lumikerros on alentunut toistakymmentä senttiä. Vesi on irrallaan ja jäät tukkivat tierumpuja. Kelirikkokausi on alkanut.

Kiutakönkäällä kevät on edennyt myös. Ylintä köngästä peittänyt jääkansi on poissa ja vesi virtailee vapaana uomassa.




Muistelen viime kevään tulvahuippua, kun vesi vyöryi kalliolla olevien mäntyjen juurella. Vielä menee muutama viikko, ennen kuin vesi nousee taas samoihin lukemiin.


Lumen pinta jyrkänteen juurella paljastaa, miten kallio rapautuu koko ajan. Lumikerroksen päällä on punaista kivimursketta. Ei ihme, että kallion rosot näyttävät vastamurtuneilta.






Retkireppuun on pakattu makkaraa ja lettutaikinapullo. Nyt istutaan tulilla kiireettä ja nauttien.


Tulikatoksen tukipylvään kuviot ovat luonnonmuovaamia.






Letut on melkein syöty ja viimeisiä paistetaan, kun lähioksalla lehahtaa ja kuukkelit saapuvat osille. Letunpalaset häviävät nopeasti kun kaksi kuukkelia käy vuoroin hakemassa saaliin parempaan säilöön.






Paluumatkalla aurinko valaisee jokilaakson hetkeksi. Jostain läheltä kuuluu joutsenten laulu. Koillismaan kevät on alkanut.

21 kommenttia:

  1. Kevät tulee sinne pohjoiseen hitaammin, mutta tulee kuitenkin. Ihanat kuukkelikuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhtikuussa ei kevät edistyy hissukseen pohjoisessa. Yökylmät tasoittavat sulamista.

      Poista
  2. Hienoa, että voi paremmin!

    Ihanat kuukkelit :-)

    Toipumisia ja uusia seikkailuja!

    VastaaPoista
  3. Nyt on ollut ihan mahdottomia flunssia, hyvä että vointisi on kohentunut! Uskon että viimeinen sorataival tiellä on ollut melkoista perunapeltoa, se on aina niin kuoppainen!

    Kuvat ovat upeita, voi kun tuota könkään kevättä joskus pääsisi katselemaan ja kuuntelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikasenvaaran tie ei tosiaan koskaan ole kovin hyvässä kunnossa, mutta noin pahana en ole ennen nähnyt.

      Poista
  4. Kauniissa paikassa retkeilitte.

    Hiljalleen vuosien saatossa kallio murenee ja veden väylä laajenee.

    Mukava retki postaus.
    Niin ja lettua alkoi tietenkin tehdä mieli..;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumen sulaessa tuon kallion murenemisen huomaa parhaiten kun värikästä kivimurua tippuu hangelle.

      Poista
  5. Kevät on tullut pohjoiseen, upeat kuvat jälleen.

    Toivottavasti flunssa on selätetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokirannoilla kevääntulon huomaa ensiksi. Ja tietysti sivuteiden kelirikkona.

      Poista
  6. Oi poteminen on kyllä sellaista, että kunto kyllä laskee. No, toisaalta kun malttaa odottaa, niin elpyy sitä kumminkin. Lättyjä syövä kuukkeli! Mun mieleinen lintu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä vielä noustaan, hitaasti toipuen.
      Kuukkelit on aina odotettuja tulistelukavereita.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Ihmeen kauan kesti, ennenkuin kuukkelit hoksasivat tulla tulille. Paljon käytettyjen tulipaikkojen luona niitä tapaa.

      Poista
  8. Hurmaavia tunnelmapaloja pohjoisesta!
    Ja kuukkeli!
    Lempeitä kevätpäiviä täältä kukkien keskeltä, Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on se aika vuodesta kun etelässä kukkii, mutta täällä pohjoisessa kahlataan hankien keskellä. Mutta aurinko sentään paistaa tasapuolisesti tännekin.

      Poista
  9. Kiva retki. Mukavaa myös, että olet tautisi jo potenut ja tervehtynyt. Alakunnossa olen itse ollut niin ikään. Usean vuoden jälkeen tauti iski. Kyllä se liikunnan intoa latistaa.
    Kiutaköngäs on aina näkemisen väärtti. Minä en ole talvella siellä käynyt, muulloin kylläkin, erityisesti Kiutakönkään syksy on ihastuttava.
    Kelirikkoa alkaa olla täälläkin sorateillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiutaköngäs on niin erilainen eri vuodenaikoina. Siksi tykkään käydä siellä usein. Tuntuu ihmeeltä, että noin kuukauden kuluttua könkään rannalla avautuvat ensimmäiset neidonkengät.

      Poista
  10. Maisemat ovat kyllä hienot. Tuo punainen kivi ja koski, wau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiutakönkään punainen dolomiittikallio on suomalaisessa maisemassa melko harvinainen.

      Poista
  11. Huikea tuo kallioiden punainen väri! Kuukkelit ovat aina yhtä symppiksiä

    VastaaPoista