tiistai 8. maaliskuuta 2016

Vuosselista Konttaiselle

Jään kyydistä Vuosselin tien varteen ja vähän matkaa hiihtolatua kuljettuani käännyn kovaksi tallatulle lumikenkäuralle. Jos Valtavaaran lumikenkäurista voi päätellä, niin lumikenkäily on kovasti lisääntynyt verrattuna aikaisempiin vuosiin. Nyt Saaruasta ja Vuosselista pääsee useitakin eri reittejä Valtavaaralle.

Päivä on pilvinen niin kuin se tänä talvena useimmiten on ollut. Pakkasta on pari astetta, mutta kaakon suunnalta puhalteleva viima saa ilman tuntumaan kylmemmältä. Kuljen hiljalleen ylös rinnettä pysähdellen vähän väliä tutkimaan oksien muotoja, huurrekoristeltuja naavapuita ja jääkiteitä puiden oksilla.








Lumisten puiden keskellä vallitsee luonnonrauha ja hiljaisuus. Ero Valtavaaran tykkymetsän rauhan ja parin kilometrin päässä olevan Rukan hiihtokeskushulinan välillä on iso. Kuusamo tarjoaa monipuolisia aktiviteetteja itse kunkin mieltymyksen mukaan. Minun paikkani on täällä tykkykuusten keskellä.


Ylempänä rinteessä on vastassa pelkkää valkoista. Silmä ei enää erota tykkyjen välissä kiemurtavaa lumikenkäuraa, sen vain tuntee jalan alla.


Kodan piipusta nousee savu. Pihalla on pystyssä suksia ja lumikenkiä. Poikkean hetkeksi tulille makkaranpaistajien seuraan ja hörppään mukillisen teetä.


Kodalta otan suunnan kohti pohjoista ja Suolampea. Samaan suuntaan näyttää menevän kertaalleen kuljettu latu, jonka suksenleveys on sama kuin omani. Joku toinenkin on siis kulkenut täällä liukulumikengillä. Jäljet helpottavakin huomattavasti tiheässä maastossa kulkemista. Matalat puut ovat paikoin painuneet niin lähekkäin toisiaan, että niiden välistä ei pääse, vaan on kierrettävä.


Jyrkkä kalliorinne muistuttaa parin vuoden takaisesta retkestä. Silloin hanki oli niin kovaa, että en uskaltanut laskea kalliolta, vaan piti ottaa liukulumikengät jaloista ja tulla pyllymäkeä alas. Nyt kierrän koko nyppylän idän suunnalta.

Jäljet johdattavat loivaan myötäleeseen, jota pitkin liu'uttelen alaspäin kapeaan kuruun. Kurun pohjaa pääsee suorinta reittiä Suolammelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut kulkea Valtavaaran harjanteita. Koska harmaa päivä ei paljon näköaloja tarjoa, niin on parempi pysyä tuulensuojassa.

Suolampi on vaaran rinteellä tykkypuiden ympäröimänä. Tummat pilvet pohjoisen taivaalla näyttävät uhkaavalta valkoista metsää vasten.


Suolampi talviasussaan on hyvin samanlainen kuin Valtavaaranlampi, jossa kävin pari viikkoa sitten.




Edellinen kävijä on tehnyt laavun penkille valmiita nuotiopuita. Saatuani tulen syttymään käyn hakemssa lisää puuta vähän matkan päässä olevasta vajasta. Puu on kuivaa, mutta pölkyt ovat sylinvahvuisia, joten ihan kevyesti ne eivät pilkkoudu.


Tervastuli tuoksuu ja laavu suojaa lammelta päin puhaltavalta viimalta.


Halkovajan suunnasta katsottuna laavu piiloutuu melkein kokonaan hankeen.


Vielä on jäljellä matka alas Konttaisen parkkipaikalle. Matkalla poikkean Valtavaaran pohjoisimmalle näköalakukkulalle. Konttainen näyttää olevan ihan lähellä, mutta välissä on Konttaisennoro, jota pitkin Virkkulan maantie kulkee Valtavaaran ja Konttaisen välistä.







20 kommenttia:

  1. Voi miten on kaunista! Niin paljon luntakin! Sielu lepää hiljaisuudessa, nuotion räiskeessä ja upeassa maisemassa, muuta ei tarvita rauhoittumiseen!

    Oikein kaunista Naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavaara on paratiisi luonnossa viihtyvälle.

      Poista
  2. Wau mitkä maisemat. Hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaana päivänänäkin Valtavaaralta löytyy kauneutta.

      Poista
  3. Aivan upeita puita. Hyvää naistenpäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puissa olikin nyt monenlaista koristetta, lunta, jäätä ja huurretta.

      Poista
  4. Mahtavat maisemat!
    Vaan vaatii aikamoista retkeilyhenkeä, että tuonne asti lähtee :-)

    Oikein hyvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkaa ei tule viittä kilometriä enempää. Nyt oli hyvä keli kulkea, kun ylärinteissä hanki melkein kantoi.

      Poista
  5. Kyllä noissa maisemissa kulkisi ja katselisi mielellään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä kyllästynyt, Valtavaara kutsuu kulkemaan.

      Poista
  6. Lunta on runsaasti.
    Upeita maisemia ja kuvia!

    Makkara houkuttaa, melkein tunnen tuoksun...;-)

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Aiempina talvina lumet on monesti jo tippuneet puista. Nyt on vielä tykyt jäljellä.

      Poista
  8. Moi! Viime kesänä istuskeltiin tuossa Suolammen laavulla. Kiva nähdä se talviasussaan. On meinaan pikkasen erilainen!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä saattaisi tunnistaa. Kesämaisema on niin erilainen.

      Poista
  9. Upeaa tällaiselle etelän kivikylän asukille eli Keravallaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maasto on jonkin verran jyrkkäpiirteisempää kuin Keravalla :)

      Poista
  10. Pohjoisessa lunta riittää!
    Tykkään kovasti ylimmästä kuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvisenä päivänä on parempi keskittyä yksityiskohtiin.

      Poista