tiistai 1. maaliskuuta 2016

Sinivalkoista Riisitunturilla

Oman säätilastoni mukaan helmikuulle sattui kaksi kokonaan aurinkoista päivää, yksi aurinkoinen aamu ja kaksi puolen tunnin pilkahdusta. Toinen aurinkopäivä oli eilen, ja se osui vähän vahingossa helmikuulle, eihän helmikuussa ole 29:ää päivää kuin kerran neljään vuoteen.

Riisitunturi on kauniin päivän retkikohde. Kun nousen autosta Riisin parkkipaikalla, on vastassa huikaiseva valo. Tuntuu, että täällä korkeammalla on vielä kirkkaampaa ja valoisampaa. Puolen päivän aikaan parkkipaikalla on yllättävän vähän autoja, vain puolenkymmentä. Ehkä hiihtolomalaiset nukkuvat pitkään ja ehtivät tänne vasta myöhemmin. Paljon on Riisitunturin polulla kuljettu. Tiukaksi tallatulla uralla lumikenkiä ei tarvita. Minulla on liukulumikengät ja kaarran kohta pois polulta, nousemaan tykkypuiden välissä rinteen etelälaitaa ylöspäin.









Keskipäivän kirkkaassa valossa värejä on vain kaksi; sininen ja valkoinen. Kuljen niska kenossa puiden keskellä, vähän väliä on pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa näitä mielikuvituksellisen kauniita taideteoksia.

Riisitunturin rinteillä on paljon pieniä suolaikkuja, joita tykkypuut reunustavat.


Nousen kuusikon suojasta avonaiselle rinteelle, josta matalaksi painuneiden tykkyjen lomasta alkaa näkyä kauas ympäristöön.




Näkymä suoraan pohjoiseen Pikku Riisitunturille päin. Kuvan vasemmassa reunassa voi tarkkaan katsoen erottaa puiden välistä Riisitunturin tuvan.



Kitkajärvi hallitsee Riisitunturilta avautuvaa maisemaa idästä kaakkoon. Polulla kulkija näyttää pieneltä tässä ympäristössä.




Tykkypuun juurelta löytyy hyvä taukopaikka auringossa ja viimalta suojassa. Hörppäilen teetä maisemia katsellen. Ensimmäistä kertaa tänä talvena tunnen auringon lämmittävän.


Jos pitäisi yhdellä kuvalla kertoa Riisitunturista, niin se olisi tässä.




Lähden liukumaan rinnettä alas. Rinne on sen verran loiva ja pehmeää lunta alla, että vauhti ei päätä huimaa.




Alarinteen suon laidalta löydän kevään merkkejä. Suojaisessa paikassa aurinko lämmittää niin, että on jo sulattanut kuusenoksaa näkyviin tykkylumen keskeltä. Vesi tippuu jääpuikkoja pitkin.


Tapionpöytä on pöytäkuusi polun varrella lähellä Riisitunturin parkkipaikkaa. Siitä on muotoutunut korkeakattoinen lumimaja. Kuusen läpi kulkee tunneli. Luulen, että lapset tykkää.


Retki on lopuillaan, Riisitunturi hyvästelee auringon vilkutuksella tykkylatvuksen takaa.

30 kommenttia:

  1. Mykistävän upeita kuvia koskemattomasta talviluonnosta!
    Olen onnellinen, että viime vuonna löysin blogisi, synkimpänä syksynäni. Täältä olen saanut voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä palautteesta Ellinoora.

      Poista
  2. Wau, mitkä maisemat, lumen kauneus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisitunturi näytti parhaimmat puolensa.

      Poista
  3. Kuljeskelisin mielelläni näissä maisemissa. Upeat maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisitunturilla viettäisi kyllä aikaa pitempäänkin.

      Poista
  4. Ihan häikäisee tuo valo, vaikka niitä päiviä vähän onkin ollut! Kovasti yrittää aurinko pilviverhoa rikkoa tänään, vaan taitaa jäädä yritykseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaiden päivien jälkeen valo tuntui vielä huikaisevammalta.

      Poista
  5. Huikea yhdistelmä sinistä ja valkoista!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Riisitunturi on hieno retkikohde talvellakin.

      Poista
  7. Uskomattoman hienoa!
    Jospa ensi talvena pääsisi tuon kokemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisitunturilta löytää suurella varmuudella tykkypuita talvisin.

      Poista
  8. Vaude, miten ihaniksi hattivateiksi nuo puut on naamioituneet... ;)

    VastaaPoista
  9. Tuo on totta, olet saanut kiteytettyä Riisitunturin tunnelman yhteen kuvaan. Minä löydän kuvistasi myös mustaa/harmaata. Ensimmäisessä kuvassa on myös punaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykyt, tunturin rinne ja näkymä Kitkajärvelle. Siinä se on.

      Poista
  10. Riisitunturi, niin rakas paikka minulle <3 Mahtavia tunnelmia olet kuviin saanut. Toivottavasti näen ensiviikolla jotain vastaavaa, vaikkakin sääennusteet eivät lupaa yhtä hyviä kelejä kuin nyt on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui poikkeuksellisesti aurinkopäivä. Nyt on taas pilvistä.

      Poista
  11. Satumaisen kaunista, valoisuuttaa, lumen puhtautta.

    Ehdin hetken säikähtää, että on oviaukko karhun pesään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olisikin karhulle hyvä pesä. On vaan niin vilkkaalla paikalla polun varrella,että talviunet häiriintyisivät.

      Poista
  12. Oho. Kyllä pohjoisen maisemat ovat näköjään todella erinäköiset kuin täällä. Ja ainakin yhteen kuvaan olet saanut näemmä dinosauruksenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkypuissa nähdä monenlaisia hahmoja.

      Poista
  13. Komea on Riisitunturi sinivalkoisissa väreissä. Nuo tykyt näyttävät kuin kermavaahdolla pursotetuilta...:)

    Aurinko on täälläkin ollut helmikuun kadoksissa, vain pari aurinkoista päivää siihen on mahtunut. Ne ovatkin häikäisseet silmää kauneudellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kermavaahtokuorrutusta onkin nyt pursoteltu runsaasti.

      Poista
  14. Ihan huikeaa ! Ensimmäinen kevät aikoihin, kun ei keväthangille päästy Kuusamon ( tai Riisitunturin) seudulle. Onneksi kuvat voimaannuttavat :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt odotellaan vaan aurinkoisia päiviä ja hangenkantokelejä. Kiitos Marja-Liisa.

      Poista