tiistai 31. maaliskuuta 2015

Pyhän jyssäyksen talvireitti

Nyt kun sään suhteen on palattu harmauteen ja lumiräntäsateisiin, on sopiva hetki kaivaa kuvia viime viikon auringonpaisteiselta retkeltä Pyhävaaralle. Pyhävaaran uusi retkeilyreitti, seitsemän kilometrin mittainen Pyhän jyssäys valmistui viime syksynä. Reitti on merkitty maastoon tolpilla, joiden päässä on virheä teippi ja punainen heijastinlevy. Polku vie kulkijan Rukan Pirunkirkon parkkipaikalta Pikku-Pyhävaaran laelle ja takaisin. Talviaikaan reitillä on paras liikkua lumikengillä, tosin kengänjälkiäkin näin polulla, eikä tiiviksi painunut ura ollut paljoa upottanut.

Keskitalven aikaan kuljin Pyhän jyssäyksen reittiä vain osittain nousemalla Rukan suunnasta reittiä ylös, jatkoin kodalta viereille ison Pyhävaaran laelle ja sieltä alas Rukajärven suuntaan. Kun aurinko on alimmillaan, haluaa nousta mahdollisimman korkealle nähdäkseen kokonaan auringon lyhyen kierron. Nyt ei valosta ollut pulaa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli muutama aste.

Liityn Pyhän jyssäyksen uralle Rytilammen luona. Kuljen reitin vastapäivään, jolloin ylös vaaralle mennään jyrkkää koillisrinnettä ja alastulo on loivemman itärinteen puolta. Tavallisilla lumikengillä ei kulkusuunnalla ole suurta merkitystä, mutta liukulumikengillä vauhti nousisi jyrkässä rinteessä ja kovalla alustalla liian kovaksi. Vauhtia voisi hiljentää siirtymällä pois reitiltä, mutta koillisrinteessä on niin tiheä puusto ja paljon katkenneita puunrunkoja, että reitin löytäminen on hankalaa.

Poikkean reitiltä vähän alemmas Hirsilammen jäälle. Lammen pohjois- ja itärannalla on korkeita kalliojyrkänteitä. Pilkkijä on löytänyt ihannepaikan aurinkoisen rannan tuntumasta.


Lumikenkäura ja Pyhävaaran hiihtolatu risteävät koillisrinteen jyrkimmässä kohdassa.

Hätkähdän, kun huomaan muutaman metrin päässä riekon. Yritän hapuilla kaulalla roikkuvaa pokkaria, mutta riekko pyrähtää pakoon ennen kun saan kameran kuvausvalmiuteen. Kuvattavaksi jää vain jäljet.



Puusto harvenee ja pian alkaa näkyä lännen suunalla Iso-Veska ja Kuontijärvi. Kaukana horisontissa siintävät Riisitunturin valkoiset laet.


Kodalla on vilskettä. En muista koskaan ennen nähneeni Pyhätunturin kodalla näin paljon väkeä. Moni on jäänyt pihalle syömään eväitään auringon lämpöön. Mutta kodassakin on tulet ja evästelijöitä.



Kodalta matka jatkuu itärinnettä ja alamäkeä. Pieneltä kukkulalta on näkymät Rukajärvelle päin.

Kelokäkkyrän vieressä on Pyhän jyssäyksen merkkitolppa. Ne ovat riittävän korkeita ja näkyviä, joten reitiltä ei voi eksyä vaikka polulla ei jälkiä olisikaan.





Löydän suojaisen paikan auringosta kuusen juurelta.

Kaunis päivä on houkutellut kulkijoita reitille.


Paluumatka sujuu vauhdikkaasti liukuen polkua alas. Vain jyrkimmissä paikoin poikkean pehmeämmälle hangelle pois polku-uralta.

Pyhävaaran ja Rukatunturin välisestä kurusta nousen näköalakukkulalle Hirsilammen pohjoispuolelle.

Rukan Juhannuskallio näkyy vähän eri kulmasta Pyhän jyssäyksen polun kulkijalle. Pyhävaaran kierros on päättymässä.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Loistokeliä lumikenkäilijälle

Kuluneella viikolla Koillismaalla on ollut täydellinen talvisää. Ladut ovat huippukunnossa, mutta on hienoa kulkea lumikengilläkin. Kovaksi jäätyneen hangen pinnalla on kymmenisen senttiä uutta, pehmeää lunta. Kävin toissapäivänä kiertämässä Pyhävaaran talvireitin, Pyhän jyssäyksen. Ilahduttavaa on huomata, että talviliikkujat ovat löytäneet uuden lumikenkäreitin. Polku-uraa oli kuljettu paljon ja kohtasin useita vastaantulijoita matkan varrella.


kulkijoita Pyhän jyssäyksen talvireitillä

Hyvät lumikenkäilykelit houkuttelevat myös omille reiteille. Lumikenkä painuu tiivistyneen hangen pinnalla vain muutamia senttejä. Nyt voi kulkea vapaasti minne vain, hanki kantaa.

Tuulisena päivänä lähden liukulumikengillä Valtavaaran itärinteelle. Metsän keskellä, jyrkän rinteen suojatessa etelästä puhaltavalta tuulelta, on ilo nousta rinnettä ylös, varsinkin kun aurinko lämmittää.


Vaikka suurin osa tykkylumesta on jo pudonnut, on rinteen varjoisalla puolella vielä joitakin lumiveistoksia, kuten tämä luonnonmuovaama lumiukko.

Pysähdyn vähän väliä ihailemaan kuusten koristeellisia naavaoksia.







Taidetta luonnosta.

Suolampi on korkealla vaaranhuippujen välissä. Se on 65 metriä korkeammalla kuin lähtöpaikkani, Konttaisen parkkipaikka.



Laavun katto erottuu juuri ja juuri lumen keskeltä. Laavulla ei ole ollut kävijöitä vähään aikaan. Viimeiset kulkijat ovat jänikset ja ilmeisesti kettu, koska jalanjälkien lisäksi hangelle on piirtynyt hännän hipaisuja.

Tuuli on kääntynyt niin, että se osuu suoraan laavun edustalle. Laavussa istuen olen tuulensuojassa, mutta tulisijaan tulee. Tarvitaan kunnon tervaskiehinen, että saan tulet syttymään.







Laavun edustalla koivun latva on jäänyt kiinni kinokseen, vaikka lumi onkin jo karissut oksilta ja rungolta.


Katkenneita latvuksia on paljon ja monet puut ovat edelleen maassa jään ja lumen taivuttamina.

Vaarajonon huipulta näkee lännen suunnalta Konttaisjärven ja Purnujärven, pohjoisessa Konttaisen rinteen ja kauempana koillisessa näkyy Porontimajärvi. Kukkulalla on tuoreita lumikengän jälkiä. Olisivatko toissapäivänä Ristikallion polulla kohtaamani Karhunkierroksen kulkijat jo ehtineet tänne saakka.
Konttaisjärvi ja Purnujärvi, kaukana Kitkajärvi

Konttaisjärvi ja Purnujärvi

Konttainen

Porontimajärvi ja kaukana Venäjän tuntureita

Edessä on retken hauskin ja helpoin osuus; liukuminen puiden välissä puikkelehtien Konttaisen parkkipaikalle.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Lumikenkäretki Ristikalliolle

Monena talvena olen suunnitellut retkeä lumen aikaan Ristikalliolle, mutta se on jotenkin vaan jäänyt toteuttamatta. Ristikalliolle on reilun neljän kilometrin matka Sallantieltä, eli Karhunkierroksen toiselta aloituspaikalta. Karhunkierroksesta johtuu, että reitillä kuljetaan läpi vuoden. Nyt oli tarjolla aurinkoa ja kantohankea, jonka päällä viiden sentin pehmeä lumikerros. Täydellinen lumikenkäsää, jos viaksi ei lueta aamun reilua pakkasta, -25 astetta.

Aamu alkaa kuitenkin Käylänkosken auringonnousulla. Kun matkalla Ristikalliolle ajan Käylän ohi, en malta olla pysähtymättä koskelle. Kosken yllä leijailee pakkashöyryä, jonka läpi nouseva aurinko yrittää puskea säteitään.







Sallantien parkkipaikalla on yhtä paljon pakkasta kuin Käylässäkin, -25 astetta. Riisitunturin retkestä viisastuneena olen lisännyt vaatekerroksia, joten sen suhteen pitäisi pärjätä. Jalassa on maastokengät, ne ovat lämpimämmät kuin monot.

Edellispäivien lumisateiden jälkeen polulla ei ole kuljettu. Polku-uralla on 5-10 senttiä uutta lunta. Suolla jäljet häviävät kokonaan.  Suon ylitys kesäaikaan tapahtuu pitkospuita pitkin, joten suolla ei ole reittimerkintöjä. Talvinen maisema näyttää erilaiselta kesäiseen verrattuna. Siksi on paras katsoa Reittikartan opastusta, että osun polun päähän suon toisella puolen.

Metsässä reittimerkinnät ja polku erottuvat hyvin. Liukulumikenkä on kuivassa pakkaslumessa aika nihkeä. Eteneminen on enempi kävelyä kuin liukumista.

Aventojoen rannalla on ensimmäinen pysähdys. Joessa on muutamia virtapaikkoja, jotka ovat pysyneet sulana koko talven. Pakkasyön jälkeen rannan risukot ovat huurteen peitossa ja joessa on koristeellisia jäämuodostumia.





Pieni katajapensas on pitkien höyhenenmuotoisten huurteiden ympäröimä.




Aventojoen rantakoivut koreilevat huurrehopeaisina.



Aurinko on jo korkealla kun lopulta ehdin Ristikallion näköalapaikalle. Valkoisena hohtava lumi hankaloittaa kuvien valottamista. Matalampi valo olisi ollut kuvauksellisempaa.












Laskeudun alemmas kohti Ristikallion tupaa, mutta matkalla käyn tuvan edustan kallioniemekkeellä kuvaamassa vastarannalla kohoavaa komeaa kalliota.



Ristikallion tuvassa ei ole ollut yöpyjiä pariin päivään. En ala lämmittää tupaa, vaan teen tulet auringon valaisemalle nuotiopaikalle.

Ristikallion vesipaikka on pieni koski Aventojoessa,parisataa metriä tuvalta.

Ristikallion tulipaikan näköalat ovat komeat. Tuli ei suinkaan hulmua vesisankoa hipoen, vaikka kuvassa siltä näyttääkin.

Paluumatkalla pakkanen ei enää haittaa, mutta sää alkaa pilvistyä ja avonaisilla paikoin tuulee kovasti. Neljä "oikeata" Karhunkierroksen kulkijaa tulee vastaan, kaksi hiihtäen ja kaksi lumikengillä. Omat kulkuvälineeni, eli liukulumikengät, olivat hyvä valinta tälle kelille ja tälle polulle.