perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun kukkia Kuusamosta

Viileä säätila on jatkanut kukkien kukinta-aikaa, toisaalta kukat avautuvat myöhempään. Heinäkuussa löytyy siis paljon kukkia, tosin tienpientareiden kukkaloisto on niitetty pois.

Löytyi sentään myös hyvinvoivia tummaneidonvaippoja. Savossa löysin pari kasvustoa joiden kukkavarsi oli poikki (syöty?) Kuusamossa oli myös kahdessa paikassa katkenneita kukkavarsia, ehkä porojen tallaamia. Onneksi tummaneidonvaippa kasvaa usein niin jyrkässä rinteessä, että kasvustot pysyvät turvassa kaikenlaisilta kulkijoita.





Ensimmäiset vilukon kukat ovat auenneet. Sanoisin, että tässä kukassa on täydellistä kauneutta.


Rantatädyke on niitä kasveja, jotka ovat hyötyneet kosteasta kesästä. Niittyllä hehkuvat siniset tähkät.


Metsäruusu kasvupaikallaan metsässä.


Tataarikohokin kukinta on kärsinyt myöhässä alkaneesta kukinnasta, koska sen kasvupaikat ovat tien pientareilla. Muutama kukkavarsi on säästynyt niittokoneen teriltä.






Kuvaan perhosia vähän samalla tavoin kuin lintujakin, jos nyt ihan varsin asettuvat eteen kuvattaviksi. Niin kuin tämä karttaperhonen (?)




Pussikämmekkä löytyy lähdepuron varrelta. Löysin myös soikkokaksikkoa, jota en ensin meinannut tunnistaa, koska pohjoisen soikkokaksikko on paljon pienenpi kuin Savossa kasvava.


Vanamoita on valtavan paljon ja niiden tuoksu metsässä vahva.


Puolukka ja karpalo kukkivat parasta aikaa. Miten lienee ehtivätkö ennen lumia tehdä marjoja.




Kultapiisku kannattelee kastepisaroita.


Toinen kultakukka, kultarikko, on avannut kukkansa kalliojyrkänteellä.


Pohjansinivalvattia ei ole helppo löytää. Vaikka kasvustoja on, niin porot ehtivät yleensä syödä kukkavarret. Syvän ojan pohjalta löysin yhden kukkivan pohjansinivalvatin. Se on näyttävä kasvi, korkeus noin 180 senttiä.


En ole koskaan nähnyt niin paljon kirkiruohoja kuin tänä kesänä. Tämä on pohjoinen lettokirkiruoho.


Maariankämmeköitä on runsaasti.



Kiutakönkään ajuruoho on myös pohjoista kantaa eli tenonajuruohoa.




Kuka järjesteli kivet kalliosyvennykseen? No, tulvahan sen teki.


Vesi Oulankajoessa on laskenut muutaman metrin kevättulvaan verrattuna.


Könkään kuohun tulipaikka.


"Paratiisikuru" Valtavaaran rinteellä.




Heijastus polun varrella.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kesäaamu Riisitunturilla

Reppua pakatessa en vielä tiennyt, että tulen avaamaan sen Riisitunturilla. Olin menossa Juumaan, mutta idän suunnalta yllättäen eteen tullut pilviseinämä muutti suunnitelmat. Auton nokka siis kohti länttä ja Riisitunturia.

Matkalla pysähdyin pariin otteeseen kesäisen aamuyön kauneutta ikuistamaan. Ala-Kitka siinä ihan tyynenä peilailee.

Sumuinen peltomaisema Tolvan kylässä.


Aurinko kurkottaa alhaalta puiden välistä, kun tulen Riisitunturin parkkipaikalle. Aurinko on seurana koko matkan kulkiessani kohti Riisitunturin lakea. Ilmankosteus on sataprosenttinen. Edellispäivän kaatosateen jälkeen maa on litimärkä ja kastepisarat koristavat joka paikkaa.








Kun tulen ylemmäs puurajalle, alkaa sumu lisääntyä ja aurinkoa ei enää näy, vain kullanpunertava valo sumun takaa kertoo sen olemassaolosta.




Riisitunturin laella aurinko taas näkyy sumun läpi. Mutta tilanne muuttuu jatkuvasti. Tuulenhenki pyyhii välillä sumut pois, kohta sumuseinämä siirtyy takaisin.










Vesi on irrallaan tunturin rinteellä. Notkopaikkoihin on muodostunut pieniä ja vähän isompiakin lammikoita.


Ikkunalampi aamuauringon valaisemana. Jokaisen Ikkunalammen kävijän kuvaamaa maisemaa lammen yli Kitkajärvelle en nyt kuvannut, koska Kitkajärvi oli sumun peitossa.



Kun Ikkunalampea katsoo lammen itäpäästä, huomaa miten jyrkästi rinne viettää lammelta alaspäin.


Lammelta viettävässä kosteikossa viihtyvät kirkiruohot ja maariankämmekät.









Auringon ja sumun välisen kisan voitti sumu. Auringon valo ei enää päässyt paksun sumuseinämän läpi.

Tapion pöytä on latvaton pöytäkuusi lähellä Riisitunturin parkkipaikkaa. Olen monesti yrittänyt kuvata sitä saamatta mielestäni kuvaa. Nyt sumun kehystämänä se erottuu paremmin muun puuston seasta.