perjantai 29. toukokuuta 2015

Melontaa Konnevedellä, osa 1

Etelä-Konneveden kansallispuisto perustettiin viime syksynä. Kirkasvetinen Konnevesi ja sitä ympäröivät vuorimaisemat ansaitsevat hyvinkin kansallispuiston statuksen. Tutustuin Konneveteen melontaretkilläni yhdeksänkymmenluvun alkupuolella. Nyt oli aika palata.

Lähden matkaan Hanhitaipaleen kalasatamasta. Autolle on nyt parkkipaikalla hyvin tilaa, mutta epäilen, että paikka käy ahtaaksi lomakauden alkaessa.

Mukaan pakattavaa varustetta on paljon riippumatta siitä onko lähdössä yhden tai usemman yön retkelle.


Rentukat ovat nyt hehkeimmillään ja vesi on korkealla Konnevedelläkin. Rantapuiden tyvet ovat veden alla.


Kiertelen rantoja ja katselen erikoisia kalliomuodostelmia. Tämä lippaluola on Kodanovisen-saaren rannalla.



Nyt on rannoilla vaiveron kukinta-aika.

Iltapäivällä tuuli voimistuu ja nostaa järvenselälle korkeita aaltoja. Pysyttelen tuulensuojassa saarien sokkeloissa. Tarkoitukseni on mennä yöksi Pieneen Navettasaareen, mutta jään Majasaareen keittelemään kahvia ja odottelemaan että tuuli tyyntyisi illan myötä. Ellei tyynny, niin voin pystyttää teltan Majasaareen. Ainakin toistaiseksi Etelä-Konneveden kansallispuistossa voi leiriytyä jokamiehenoikeuksin. Monissa kansallispuistoissa yöpymiset on rajattu niille osoitetuille paikoille.


Majasaari on vanha tulipaikka. Siellä on jopa pöytä ja penkit, tosin lahoamispisteessä. Rantakalliolla on suurista kivistä koottu tulisija. Teltanpaikkojakin löytyisi. Harmina ovat muurahaiset, joita vilistää joka paikassa. Jotain hyttysiä on myös ilmassa, ne yrittävät tunkea silmiin ja korviin mutta eivät pure.

Niinkuin vähän arvelinkin, tuuli tyyntyy iltaa kohti. Lähden melomaan kohti Navettasaarta.

Heti kun kaarran kajakin saaren pohjoisrannalle, tiedän että tähän tulen jäämään yöksi, tähän eikä minnekään muualle. Laakea kallio, auringonlaskun ja -nousunkin suuntaan avautuva laavu, pieni saari jossa hyttyset eivät viihdy. Täydellistä.

Kajakista nouseminen kallio-kivikkorannalla on aina oma operaationsa. Pitää löytää sopivalla korkeudella oleva tasainen kivi tai ruohotupas, jonka kylkeen kajakin saa sivuttain. Lopulta saaren etelärannalta löytyy hyvä paikka, pehmeää turvemaata puun juurella ja sopivasti vettä kajakin alla.

Saari on pieni, vain kuutisenkymmentä metriä pitkä ja leveimmillään noin neljäkymmentä metriä. Mutta siinä on kaikki tarpeellinen; laavu, huussi, valmiiksi pilkotut puut ja jopa erillinen jätepiste. Jätepiste ei kuulu yleensä kansallispuistojen leiripaikkavarustukseen. Pienen Navettasaaren laavu onkin Rautalammin kunnan huoltama.






Luonnonmukaisiakin varusteita on saaressa. Kelpaa tällä kivipenkillä istuen katsella auringonlaskua järvenselän taakse.


Ennen auringonlaskua vedenpinta tasoittuu ihan peiliksi.



Pienessä saaressa on etuna, että näkee hyvin kaikkiin ilmansuuntiin. Illan värit ovat kauniita myös kaakon-etelän suunnalla.



Kello on 22.38. On auringonlaskun aika.







Vähän yli puolikas kuu on noussut lounaiselle taivaalle. Koska laavulla ei ole muita, en pystytä telttaa, vaan levitän makuualustani laavulle. Saarella ei ole ollut koko iltana yhtään itikkaa, mutta kaiken varalta ripustan sisäteltan rankiseksi laavun kattoon. Kaivaudun makuupussiin ja nukahdan.

Herään tuulen kohinaan ja aaltojen loiskeeseen. Olen nukkunut vain puolitoista tuntia. Mutta kun katson järvelle, niin en haluakaan jatkaa nukkumista. Yötaivaan pilvet ovat musteensiniset ja taivaanrannalla on edelleen kirkasta. Viritän jo sammuneen nuotion uudelleen ja jään katselemaan, mutta ennenkaikkea kuuntelemaan yötä. Viereisessä saaressa pulisevat teeret, kuikat huutelevat järvellä ja joutsenet kailottavat kauempana. Lähisaaresta kuuluu myös linnun ääni jota en tunnista, kähisevä ja sihisevä.

Kuu on hiipinyt Pienen Pyysalon yläpuolelle ja on laskeutumassa. Kesäyön valvojalle tarjotaan vielä kuunsiltakin nähtäväksi.









On vielä tunti aikaa auringonnousuun. Idän taivaalla punertaa jo. Arvelen, että pilvi ehtii levittäytyä taivaalle ennen kuin aurinko tulee esiin. Nyt on nukkumaanmenoaika.


Melontaa Konnevedellä, osa 2

26 kommenttia:

  1. Oi, ei voi kuin huokailla näiden kuvien ihanuutta, kiitos. Hyvä kun saatiin tännepäin kansallispuisto, kyllä noissa maisemissa riittää koettavaa ja katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konneveden kansallispuisto on monipuolinen kokonaisuus retkeilijälle.

      Poista
  2. Aivan mahtavat retkikuvat. Upaa on.

    VastaaPoista
  3. Mitkä maisemat ja mitkä värit! Kyllä luonto hallitsee värien käytön ja hyvän kuvaajan otoksien kautta pääsemme mekin näistä nauttimaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaanrannan maalarin väripaletissa on paljon värejä.

      Poista
  4. Tuohon paikkaan minäkin olisin jäänyt yöksi. Aivan mahtava paikka, kuin myös näkymät. Nautin kanssasi tästä matkasta.
    Minä olin tänään Syötteen kansallispuistossa patikoiden. Maastossa oli vielä ylempänä lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Harvoin tarjolla" yöpymispaikkaa josta voi nähdä ilta- ja aamuauringon.

      Poista
  5. Ihanaa, että olet päässyt taas melomaan :-) Iloa silmälle nämä kuvasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli ensimmäinen yöretki vesillä tänä kesänä.

      Poista
  6. Auringonlasku ja ilta auringon valo sekä kuunsilta ovat kaikki niin kovin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunsilta tuli ihan bonuksena. Onneksi heräsin katsomaan.

      Poista
  7. Hieno retkitunnelma ja ihanat kuvat. Kesäyö kauneimmillaan!

    VastaaPoista
  8. Voi miten ihania kuvia oletkaan tallentanut täältä kansallispuistosta. Tottakai kansallispuiston maisemat on upeita, saaria, salmia, kalliorantoja. Ja Konnekoski myös. Me ajeltiin tänä aamuna Myhinpäästä ohi Hanhitaipaleen kun käytiin asioilla kirkolla. Jossakin Törmälän tienoilla puhuttiin etelä-Konnevedestä ja mietittiin, koska sinne tehtäisiin retki vaikka Kodanoviseen tms. Nyt sinun kuvasi innoittavat sinne, vaikka oma sielunmaisemani on tässä vain kymmenisen kilometriä kansallispuistosta. Kiitos, että kuvasti ja otit näin meidät mukaasi upeaan luontoon katsomaan sen monimuotoisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konnevesi on kaunis järvi, mutta juuri Rautalammin puolen vuorimaisemat ovat erikoisia jyrkkine kallioineen ja kukkuloineen. Kalajalle en vielä ehtinyt.

      Poista
  9. Tuollainen retki on elämän parhautta. Löytö tuo pieni saari.

    VastaaPoista
  10. Kyllä oli lysti nojatuoli matka meloen ja maisemia katsoen.
    Ihana hyvänolon postaus!

    Vedenpinta on kuin abstrakti maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuuli tyyntyi, että vesi asettui peilaamaan illan valoja.

      Poista
  11. Kiehtovat näkymät!

    Jään aina miettimään, sitä, että Suomen kalliomaalaukset on todennäköisesti tehty veneestä käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa kaikki suomalaiset kalliomaalaukset olla veden äärellä. Konneveden kansallispuistossakin on kalliomaalaus, tosin ei Konnevedellä vaan Rautalammin puolella Hankavedellä. Sitäkin voi katsoa vain vesiltä käsin.

      Poista
  12. Upeat kuvasi antaa pienen osviitan, mitä kaikkea ja kuinka paljon näet ja koet melontaretkilläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konnevesikuvien valinnassa oli runsaudenpulaa, paljon jäi kuvakerronnan ulkopuolelle.

      Poista
  13. Kylläpä sait huippukelit melontaan! Tuo taitaa olla juuri se saari, jossa yövyin monta monituista vuotta sitten, kun lähdin pitkästä aikaa melontaretkelle. Nukuin makeasti laavulla ja heräsin siihen, kun kalaporukka tuli tekemään tulia ja keittämään aamukahveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin varauduin siihen, että aamuyöstä saattaa laavulle tulla kalastajia, joten asettelin nukkumapaikkani ihan seinän viereen. Toinenkin pienellä saarella oleva laavu on vähän pohjoisempana, Ruohosaari.

      Poista