perjantai 6. helmikuuta 2015

Hiihdon juhlaa ja...tuskaa

Toissapäivänä pääsin ensimmäistä kertaa hiihtämään Kuopiossa. Olen melko tuore kuopiolainen, puolitoista vuotta sitten muuttanut. Viime talvena toin sukset viisi kertaa Kuusamosta Kuopioon, enkä kertaakaan päässyt hiihtämään kun ei ollut lunta. Tänä talvena on lunta, yllättävästi liikaa! Tammikuun alkupuolella Kuopiossa ei ollut latuja, koska lumen painosta hiihtoladuille oli kaatunut puita, joten hiihtäminen jyrkissä rinteissä ei ollut turvallista. Niinpä hiihtelin umpihangessa karvapohjasuksillani (liukulumikengillä).

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa oikealle ladulle. Kun koko alkutalven olen kulkenut umpihankea hokeilla, tuntui konelatu todella luistavalta ja sukset kevyiltä. Pirtin ja Savolannimen ladut olivat hyvässä kunnossa ja sää oli juuri sopiva pitopohjasukselle. Suksi luisti, mutta ei lipsunut. Tosin, aiottuun hiihtolenkkiin tuli neljä kilometriä lisää, kun en huomannut kääntyä oikeassa risteyksessä. Täällä ei liiemmin harrasteta latuopastusta.

Hyvästä kokemuksesta rohkaistuneena suunnittelin tänään hiihtoa Jynkästä Neulaniemeen. Katsoin ajantasaisesta latukartasta, että reitti on kunnostettu. Ihan kotoa asti en lähtenyt liikkeelle, koska järveä ylittäviä latuja ei vielä ole merkitty latukarttaan kunnostetuiksi.

Etsin latua Leväsenlammen itäpäässä. Olin katsonut ilmeisesti ladun sijainnin väärin. Ladun sijasta lammen rantaa kulkikin kävelypolku. No, eipä tämä ole ongelma, ajattelen. Laitan sukset jalkaan ja hiihdän kävelytietä kunnes tulen ladulle. Hiidän pari vetoa ja sukset juuttuvat lumeen. Yön aikana on satanut viitisen senttiä uutta lunta ja sää lauhtunut lähelle nollaa. Lumi tarraa kiinni pitopohjaan. Ei auta kuin ottaa sukset jalasta ja puhdistaa pohjat. Jatkan matkaa suksia kantaen.

Noin kilometrin rantaa kuljettua tulen purolle, jonka yli johtaa silta. Puron takaa löydän hiihtoladun.





Latukone oli juuri kulkenut, joten sukset jalkaan ja menoksi. Lumi ei tartu suksenpohjiin ja meno on vauhdikasta. Mutkan takana kohtaan Kuopion talviurheilulajien alakulttuurin edustajan, latukävelijän. Tämä lukutaidoton ulkoilija taivaltaa reippaasti keskellä väylää ilman pienintäkään epäröintiä, hmm...


Kun tulen Leväsentielle, otan sukset jalasta ja tähyilen missä latu jatkuu. Oletan, että on kuljettava palvelukeskuksen ohi lähelle moottoritietä, jossa kartan mukaan ladun pitäisi kulkea, eli jatkan matkaa sukset kainalossa. Palvelukeskuksen takaa yhytän taas ladun. Hiihdon hurma ei kestä pitkään. Kolmensadan metrin päässä latu painuu tunneliin ja tunnelin jälkeen edessä on luminen, kunnostamaton latu. Jo ensimmäisillä vedoilla lumi on tarraa suksien pohjiin. Taas sukset pois jalasta ja pohjien puhdistus. Yritän vielä jatkaa, mutta totean tilanteen toivottomuuden muutaman sadan metrin jälkeen. Matkaa Neulaniemen luultavasti kunnostetulle ladulle on vielä kilometri, mutta näillä suksilla ei sinne ehdi tänä päivänä. On viisainta kääntyä takaisin.


Paluumatkalla löydän paikan, josta latu olisi jatkunut Leväsentien ylityksen jälkeen. Olisi vaan pitänyt kulkea parikymmentä metriä vasempaan jalkakäytävää pitkin.  No, ensi kerralla sitten.
Leväsenlammen viertä kulkevalle ladulle on ilmestynyt lisää latukävelijöiden jälkiä. Taitaa olla tämän kaupunginosan asukkaiden harrastus.

Latu päättyy jalkakäytävälle Rauhalahden tien varteen. Leväsenlammesta tuleva Myllypuro laskee tässä alapuoliseen Kivilampeen. Taas joudun ihmettelemään, miten pääsisin myllyn alapuolella näkyvälle ladulle. Oikealle vai vasemmalle jalkakäytävää, ei voi tietää. Lähden Rauhalahden suuntaan ja lopulta kahlaan vähän hangessa päästäkseni ladulle.




Latu risteää taas. Vasempaan on 200 metriä Koulunotkoon ja oikealle 600 meträ Leväselle. Valitsen Leväsen, koska olen kypsynyt suksien kantamiseen ja haluan palata lähtöpaikkaani. Viidenkymmenen metrin jälkeen latu päätyy taas jalkakäytävälle. Loppumatkan kannan suksia.

Kotiin palattua mittailen kulkemaani reittiä. Hiihtoa tuli noin kolme ja puoli kilometriä, josta puoli kilometriä lumiklöntit suksen pohjissa tallustaen, ja kävelyä kolme kilometriä suksia kantaen. Sen lisäksi puhdistin lunta suksen pohjista viisi kertaa. Nyt ei oikein sujunut, mutta mieltä piristi auringon ilmaantuminen monen pilvisen viikon jälkeen.

16 kommenttia:

  1. Urheasti hait suksille reittiä ja kamera kulki mukana.
    Itse en ole suksinut useaan talveen, vaikka luntakin on ja sitä varten on tullut hankittua välineetkin.
    Meren jäällä kevätauringossa olisi hyvä hiihdellä, eikä siellä tarvitse yksinään olla, meniää on jos jonkinlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tekstistä voi päätellä, en minäkään mikään himohiihtäjä ole. Mieluummin rämmin umpihangessa karvapohjasuksillani.

      Poista
  2. Olikin sitten yhdistetty hiihto-suksienkantolenkki. Pitäisi näille latukävelijöille tehdä omat ladut :)
    Hienot kuvat vaihderikkaalta hiihtolenkiltä.

    VastaaPoista
  3. Hiihtämisen nautinto karisee kyllä väkisin, kun suksi ei pelaa tai /ja joutuu etsimään latua. Minä saattaisin vastaavassa tilanteessa kääntyä takasin, olisin niin harmistunut. Olet sisukas.
    Täällä on merkattu muutama latu, joissa on luvallista hiihtää koiran kanssa, siis hiihtää, ei kävellä. Tosin muuallakin näkee koiria liikkuneen laduilla. Huono juttu. Luulen, että vain sellaiset koiranomistajat lähtevät ulkoilemaan koiran kanssa ladulle, jotka itse eivät hiihdä.
    Vaihtelu virkistää, kun surffailet Kuusamon ja Kuopion väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olikin vastakohtaa. Pitopohjasuksi vaan ei ole tarkoitettu kaikille keleille, olisi pitänyt testata ennen lähtöä tuoreella lumella.

      Poista
  4. Työstähän tuo hiihtely maistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuon toisen päivän hankaluudet olivat osin itse aiheutettuja. Olisi pitänyt etsiä kunnostetut ladut. Kyllä hiihto mukavaa on silloin kun suksi toimii.

      Poista
  5. Takkalalla hiihtäminen takkuaa.

    Jännä kaunis rakennus, toinen puoli kiveä ja toinen hirttä.

    Alinna talven tunnelmaa kauneimmillaan, auringonvalo se tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myllyrakennus erottuu lehdettömään aikaan paremmin. Kesällä on piilossa puiden katveessa.

      Poista
  6. Kuopion kaupunkilatujen opasteet eivät tosiaan ole ihan priimaa... Ilman latukarttaa ladun katkokohdista on joskus vaikea osata eteenpäin. Mutta täytyy sanoa, että tuohon Leväsenlammen "rantaladulle" olet osunut hyvään aikaan. Todennäköisesti tuntia myöhemmin ladusta ei enää olisi ollut mitään jäljellä. :)

    Leväseltä Neulamäkeen menevä latu on luonteeltaan "siirtymälatu", eikä sitä kai lanata kovin usein. Lisäksi matkalla on yksi tiukka alamäki, joka ainakin liukkaalla kelillä on yllättävän hankala. Menin siinä kerran turvalleni niin, että kaatuminen pelottaa vieläkin.

    Yksi mukava lähtöpaikka hiihtolenkille on Niuvantien varressa oleva uimaranta. Siihen saa auton parkkiin, ja hiihtämään voi lähteä useaan eri suuntaan: jäätä pitkin joko Päivärantaan tai Tervaruukin/Pilpan suuntaan (helppoja), tai vaihtoehtoisesti Puijolle tai Neulamäkeen (jos mäkiä kaipaa). Toisaalta kyllähän Kuopion latuverkko on parhaimmillaan niin laaja, että ladulle pääsemiseen liittyvä autoilu tuntuu vähän turhalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta siis autoilla lähemmäs Neulaniemeä tai Puijoa. Siellä ei tarvitse kantaa suksia. Kiitos vinkistä.

      Poista
  7. Espoossa on (vihdoinkin) saatu sekä kävelijöille ja hiihtäjille omat vierekkäiset reitit ja yhteiselo on ainakin minusta sujunut mallikkaasti. Täällä on ollut aikaisempina vuosina aikamoiset kähinät hiihtäjien ja muiden liikkujien kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa minulle tällaiset latukähinät. Kuusamossa on vähän erilainen meininki ja siellä on tilaa kulkea omia latuja.

      Poista
  8. Olipa reissu ;)
    Kauniit kuvat kuitenkin.

    VastaaPoista