tiistai 6. tammikuuta 2015

Valtavaaralla

Pakkaan repun selkään ja laitan liukulumikengät jalkaan Vuosselintien varressa. Vähän vaille yhdeksän aikaan tykkykuusien alla on vielä hämärää, mutta ylempänä Valtavaaran lumipeitteinen metsä jo heijastelee nousevan päivän kajoa.

Pienen suolämpäreen takaa näkyy jo aamutaivaan punerrusta, auringonnousuun on vielä toista tuntia aikaa.



Hiihtoladun varrella, lumipeitteisen tykkykuusen juurella, on luonnonmukainen taukopaikka. Siinäpä suojaisa pesä talviretkeilijälle.

Puihin jäätynyt lumi on tiukassa. Viime päivien tuulet ja tuiskutkaan eivät ole pudottaneet lunta. Siellä täällä näkee katkenneita puita, jotka eivät enää ole kestäneet paksua jääkuormaa.

Taipuneiden koivujen keskellä piilotteleva Valtavaaran kota on myös saanut lumisen lisäeristeen.





Aurinko nousee kaakosta Vuosselijärven takaa.


Valtavaaran majan kaminassa on äskettäin ollut tulet, koska lumet ovat tippuneet piipun ympäriltä ja osin majan seinästäkin. Parkkeeraan kulkuvälineeni majan seinän viereen ja pujahdan sisään viimalta suojaan. Vaaran juurella pakkasta oli aamulla 25 astetta, täällä ylhäällä ehkä muutama aste vähemmän, mutta pohjoistuuli lisää monella asteella pakkasen purevuutta.

Aamuaurinko heijastuu majan ikkunasta.

Laskeudun laelta tuulensuojaan tykkypuiden juureen.



Auringon vaaleanpunaiseksi värittämä tykkymetsä on lumoava.

Konttaisjärven pohjukasta nousee taivaalle kuumailmapallo. Konttaisjärvi on varjossa vaarojen ympäröimänä, aurinko ei sinne yllä lyhyinä talvipäivinä. Kuumailmapallon tupsauttamat tulenlieskat valaisevat pallon ja väri korostuu harmaata metsää vasten.



Vaaran aurinkoisella puolella on valon juhlaa. On kultaisen ja punertavan valon aika.



Vuosselijärven yläpuolella on kapea, ohut kidepilvi. Auringon säteet osuvat kiteisiin ja syntyy hieno valoefekti.





Kurkistusaukkoja tykkymetsässä.

Lähden liukumaan vaaralta alas puiden välissä pujotellen. Vilkaisen taaksepäin. Majan katto erottuu puiden välistä.



Suon yläpuolella on kapea pilvinauha. Sen täytyy olla se sama, jonka näin äsken vaaran päältä ja jonka läpi tuleva auringonvalo muodosti valoilmiön järven yläpuolelle.

Kello on vasta vähän yli puolen päivän, mutta aurinko alkaa jo painua piiloon.

17 kommenttia:

  1. Talvisen kaunista kylmää - kauniisti kuvattuna...

    VastaaPoista
  2. Upeita maisemia, mahtavasti olet ne saannut kyllä vangituksi ne!

    VastaaPoista
  3. Mikä sinisyys, mikä rauha!
    Toivottavasti pääsisin tänä talvena kokeilemaan viime vuonna hankittuja lumikenkiä. Edellisenä talvenahan ei juuri lunta ollut. Pohjoisen matkaa emme ole suunnitelleet.

    VastaaPoista
  4. Tykkylumiset puut ja auringon paiste, tosi upeaa! Täällä sun blogissa saa aina varautua liikutukseen luonnon kauneuden vuoksi. :)

    VastaaPoista
  5. Seita, mie en kestä näitä sinun kuvia. Ne on kertakaikkiaan niin upeita, voi kun olis noissa maisemissa ♥

    VastaaPoista
  6. Vilka underbara bilder .... jag kan inte tro att det är sant!

    VastaaPoista
  7. Satumaista, henkeäsalpaavan kaunista maisemaa taidokkaasti kuvattuna!!

    VastaaPoista
  8. Niin se on päivä vielä lyhyt, muutama hassu tunti on yllättävän lyhyt. Kukahan siellä kuumailmapalloili, noita harvemmin näkee, mutta joskus.

    VastaaPoista
  9. Huh, huh...voiko näin kaunista ollakaan! Kuvia satumaasta.

    VastaaPoista
  10. Ei aamut, ei maisemat, ei retkitunnelmat, eikä kuvasi enää näistä parane. Hieno taivallus.

    VastaaPoista
  11. On se vaan kaunista. Lapsena tuli hiihdeltyä paljon tuommoisissa maisemissa.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikille kommentoijille.

    VastaaPoista
  13. Todella kauniit kuvat. Olet onnellinen voidessasi kuvata tällaista kauneutta.

    VastaaPoista
  14. Oi millaiselle mielikuvamatkalle kuviesi kanssa pääsin! Kiitos ;)

    VastaaPoista