tiistai 18. marraskuuta 2014

Pyhävaaraa ristiin rastiin

Kävelysauvat kopsahtelevat routaiseen maahan ohuen lumikerroksen läpi.  Olen jäänyt kyydistä Kilpeläntien loppupäässä, pujotellut repun selkään ja lähtenyt metsätietä kohti Ison Pyhävaaran rinnettä. Hakkuuaukean ylitettyäni tulen luonnonsuojelualueelle, puiden reunustamalle kapealle polulle.

Edellisenä päivänä kuljin Pyhävaaran yli Rukan suunnalta, ylittäen Pienen Pyhävaaran, jatkaen sieltä Isolle Pyhävaaralle ja edelleen Kilpeläntietä Rukajärven tielle. Päivä oli pilvinen ja harmaa, vain lumisen maiseman valaisema. Tälle päivälle oli luvattu samanlaista pilvistä säätä, mutta tällä kertaa säätiedotus ei pitänyt paikkaansa, ohuen pilvikerroksen läpi paistoi aurinko.  Halusin nähdä Pyhävaaran kauniit lumikuorrutteiset puut auringon värittäminä ja siksi olen täällä taas.

Kuljen ensimmäistä kertaa lumen aikaan jyrkkää polkua ylös Isolle Pyhävaaralle.  Viimeksi kuljin tästä kesäyön valossa.  Kalliopinta lumen alla ei ole jäinen, joten kävelysauvoilla tukien matkanteko kaltevaa rinnettä ylös sujuu hyvin.  Joku kulkija on mennyt ylös viime lumisateen jälkeen, helpottaa kun voin seurata hänen jalanjälkiään.


Välillä matkan varrella on kalliotasanteita, joiden reunalta, puiden suojasta, voi kurkkia alas.





Vaaralampi näyttäisi olevan ihan jalkojen juuressa. Matkaa kohtisuoraan alas on kuitenkin noin kahdeksankymmentä metriä.





Taivaan väri vaihtelee punertavasta keltaiseen sen mukaan miten pilvet liikkuvat etelän taivaalla.



Polun jyrkimmässä kohdassa nousu on lähes neljäkymmentäviisi astetta. Tässä en uskalla seurata edellä kulkeneen jalanjälkiä, vaan kiertelen avokalliota etsien pitävää jalansijaa.

Kiipeily palkitaan komeilla näkymillä Pyhäjärvelle turvallisen mäntykäkkyrän suojasta katsellen.





Pyhävaaran lumella koristellut puut saavat väriä talvipäivän lempeästä valosta.











Vaaran laelta on hienot näkymät joka ilmansuuntaan. Rukan huippu on kuvassa piiloutunut puun taakse, etualalla on Pieni Pyhävaara ja Valtavaara näkyy kauimmaisena.

Puiden oksien alta Vuosselijärven suuntaan. Varvukossa näkyvät eiliset jalkanjälkeni.

Vielä silmäys Pyhäjärven suuntaan, ennen kuin lähden laskeutumaan kuruun ja kohti Pientä Pyhävaaraa.



Pyhävaaran kota odottaa kulkijoita.

Etelän suunnalta alkaa levittäytyä pilvikerros ja aurinkokin laskee ihan pian. Lähden Pyhän jyssäyksen polkua alas Rukan suuntaan.

(kuvat ovat viime lauantailta 15.11.)

Iso Pyhävaaran polku kartalla

13 kommenttia:

  1. Täällä huokailen syvään ja kelaan kuvia ja tarinaa uudelleen ja uudelleen....

    VastaaPoista
  2. Eipä voi muuta sanoa kuin, että huikeita kuvia.

    VastaaPoista
  3. Upeaa talven tunnelmaa. Ei näytä olevan vielä runsaasti lunta maassa, onnistuu kävellen liikkuminen.

    VastaaPoista
  4. Ai noita maisemia... Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  5. Aina sitä jaksa ihmetellä, miten lumisessa talvessa löytyy niin monia sävyjä.
    Eniten ihastunut taidan olla lempeän siniseen hämärään.

    VastaaPoista
  6. Kaunista talvea! Nuo taivaan värit on hienot!

    VastaaPoista
  7. Unenomaisia kuvia talvesta, kun täällä on ihan kuivaa ja pimeetä ja lumetonta. Ei niin, että toivoisin lunta, pois se minusta, mutta on ihana katsella kaunista lumimaisemaa.

    VastaaPoista
  8. Aurinko on kaunis tähän aikaan kun osuu puihin! Taitaa riippua sääennusteet paljon ennustus ohjelmasta... Norjan sääennuste on kai aika hyvä. Forecan ennuste pitää paremmin paikkaa kuin ilmatieteen laitos, sellainen kokemus täällä.

    VastaaPoista
  9. Olipahan taas kiva lumikelin retki. Hyvin pääsi tunnelmaan mukaan kauniiden kuvien myötä.

    VastaaPoista
  10. Kuusamon kaunis lumipeite hyväilee maisemaa ja kulkijan, nyt myös katsojen silmää.

    VastaaPoista
  11. Kiitos teille kaikille kommenteista. Kovin on ollut harmaata tällä viikolla. Onneksi jäi kuvat muistoksi.

    VastaaPoista