keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pakkaspäivä Oulangalla

Viidentoista päivän ajanjaksolla, lokakuun puolivälistä pyhäinpäivän viikonloppuun, oli kolme ja puoli aurinkoista päivää. Ei kovin monta. Noista kauniista päivistä yksi oli pyhäinpäivä, ensimmäinen marraskuuta. Tuon päivän auringonnoususta Juhannuskalliolla olen jo kertonut, sekä erikoisista taivaanilmiöistä. Iltapäivän retkikohteemme olivat Oulangalla.

Ensimmäisenä etappina oli Kiutaköngäs. Odotuksena oli huurteisia puita rannoilla ja ohut lumikerros maassa, varsinkin kun Oulankajokivarressa oli kahdeksan astetta pakkasta. Mutta ei ollut paljon huurretta, eikä luntakaan kosken rannalla.




Rantojen kivet ja heinät oli kuorruteltu jääkoristein.

Joen mutkien akanvirroissa pyörivät jäälautaset.




Makkaranpaistotulilla syntyi idea lähteä samalla reissulla käymään Pähkänänkalliolla. Monesti tähän aikaan vuodesta sinne ei enää pääse, kun on lunta maassa ja sivutiet tukossa. Mutta nyt ei lumi haittaisi ja tiekin on pakkasen ansiosta jäätynyt kovaksi.

Näkymä Kiutakönkään metsään nuotiopaikan vessan ikkunan läpi kuvattuna.


Matkalla Pähkänälle ohitamme oranssipukuisia hirvenmetsästäjiä passissa tien varrella. Pähkänän parkkipaikalla on kaksi autoa, mutta matkalla kalliolle eikä kalliollakaan näy ketään, jälkiä kyllä on ohuessa lumessa.

Kuten Kiutakönkäällä saattoi aavistella, ei aurinko tähän aikaan vuodesta ylety valaisemaan jokiuomaa, muuten kuin silloin kun valon suunta on joenmyötäinen. Mutta Kitkajoen uoma Pähkänän kohdalla on leveämpi ja siten myös valoisampi.



Matalalta tuleva valo värittää lämpimästi toisen rannan, uoman toinen puoli on varjossa ja väritykseltään kylmän sininen.

Kallion alapuolen koivikko taas on hopean huurteinen.





Lumi on jäänyt maahan hyvin epätasaisesti. Kitkajoen törmä on lähes lumeton.

Koivumutka on muutama sata metriä Pähkänältä ylävirtaan päin.

Koristeellinen kelokäkkyrä kohdevalossa.

Tarkkailija koivussa. Kerroin kuukkelille, että nyt ei ole evästä mukana, mutta jos seuraat meitä autolle, niin sieltä saattaisi löytyä jotain syötävää.

Tarjous ei kiinnostanut. Kuukkeli lensi pois, eikä enää näyttäytynyt.


Kotimatkalla näimme suuren teeriparven. Olivat puissa tien molemmin puolin, toistakymmentä lintua kaikkaan.







14 kommenttia:

  1. Oli niin upeita kuvia taas sinulla, että jaoin fb-kavereidenkin ihasteltavaksi.
    Oikein hyvää alkutalvea sinulle!

    VastaaPoista
  2. Jälleen kerran taas upeita kuvia ja maisemia! Tuonne tekisi itsekin mieli vaeltelemaan :)

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat ja niin tutut maisemat, vuodenaika vain vieras,

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia kaikki, nyt pysähdyin ihailemaan kuukkelin lentokuvaa.
    Tänään nimittäin yritin kuvata tinttiä lennossa...eipä tietenkään onnistunut:)

    VastaaPoista
  5. Todella upea ja mielenkiintoinen kuvasarja!

    VastaaPoista
  6. Hienot, jylhät maisemat! Harmi kun kuukkelit eivät viihdy täällä etelässä.

    VastaaPoista
  7. Kuvasi muuttuu pikkuhiljaa talvisemmiksi.
    Kuvat 12 ja 15 on erilaisuudessaan mahtavia, näkyy tuo korkeus hyvin.
    Ja teeret puussa, enpä ole koskaan nähnyt itse. Ne on hauskoja kuvia.

    VastaaPoista
  8. Kaunis-Sarja Kuusamon luonnosta.
    Nyt on hieno aika retkeillä ja kuvata luontoa. Itikat eivät ole haittana - luntakaan ei vielä ole...
    Nohh... pakkasta kyllä tarpeeksi... Lämmin pukeutuminen auttaa...

    VastaaPoista
  9. Kuvistaso näkee hyvin, miten auringonvalo muuttaa kuvan tunnelmaa, Maisemat on komeat, siitä ei pääse mihinkään.
    Teeret on huomanneet, että metsästysaika on ohi ja saa turvassa aterioda . Täällä näkyy myös upeita teeriparvia.

    VastaaPoista
  10. Kuukkeli koivussa-kuvasta tuli suosikkini!

    VastaaPoista