lauantai 22. marraskuuta 2014

Hämärän hyssyä Tiilikkajärvellä

Savon murteen sana myterä tarkoittaa hämärää tai pimeää. Koko kulunut viikko on ollut myterää, eikä luvassa ole tulevalle viikollekaan kirkaampaa säätä.

Muistui mieleen pikkuinen autiotupa Tiilikkajärven kansallispuistossa, Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla. Siellä voisi käydä viettämässä hämärän hyssyä harmaana päivänä.

Tiilikkajärven kansallispuiston keskellä on Tiilikan järvi metsien ja soiden ympäröimänä. Järven halkaisee kapea, viitisen kilometriä pitkä soraharju, joka kuitenkin järven keskellä katkeaa niin että väliin jää noin sadanviidenkymmenen metrin levyinen salmi. Tiilikkajärven kansallispuistoon onkin kulkuyhteydet järven eteläpäästä, Sammakkotammelta ja toinen järven pohjoispäästä, Pohjoisniemen lähtöpaikalta.
Aikaisemmilla Tiilikan käynneillä olen kulkenut kansallispuistoon etelän suunnalta. Nyt ensimmäistä kertaa lähetymissuunta on pohjoisesta päin.

Harju on paikon hyvin kapea. Notkossa on vetokannas, josta veneet tai kanootit voi siirtää harjun toiselle puolen. Joku oli lähtenyt tuosta retkiluistimilla äskettäin. Toivottavasti luistelija on selvinnyt ilman uintireissua.

Leveää ja tasaista metsäpolkua on hyvä kävellä.

Jäljen jättäjä saattaisi olla metso. Tien reunan hiekasta löytyi tuoreita kaivamisjälkiä ja samanlaiset jäljet. Kanalinnut tarvitsevat hiekkaa ruoansulatukseen ja höyhenpuvun puhdistukseen.



Kosevan pikkuinen autiotupa on kauniilla niemekkeellä männikön keskellä.

Etelään avautuvalta hiekkarannalta on hienot näkymät lähisaariin ja järvenselälle.



Kuivista puista tulet syttyvät helposti ja pian mökin piipusta nousee savu.



Tuvan pieni ikkuna antaa niukasti valoa, kynttilöillä saa lisää valoa ja tunnelmaa.

Pikkuinen kämppä lämpenee nopeasti.

Kosevan tuvan katossa, kaminan yläpuolella oleva kuivatuskoukku on hieno puutaideteos....

 ...niin on myös oven pielessä vartioiva pystykorva.





Pakkasta on aste tai pari, sen verran kuitenkin että pitkät jääpiikit pysyvät puiden oksilla.






Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu 1982, ja se on laajudeltaan 34 neliökilometriä. Puisto pitää sisällään koko Tiilikkajärven. Se on keskittynyt järvi-, harju- ja suoluonnon suojeluun.

Alla oleva kuva on kesältä 1988, eli kansallispuisto on ollut silloin vasta kuusivuotias. Vähän vanhempi oli silloin kuvassa etualalla seisova poikani. Pohjoisen melontaretkiltä palaava perheemme vietti kauniin kesäpäivän Tiilikkajärveä meloen, auringosta ja uinnista nauttien.



Tiilikkajärven kansallispuiston esite

18 kommenttia:

  1. Myterä on ihan vieras sana, aika hauska sinänsä :)
    Mukava kuva linnunjäljistä. Tuo mökki on jotenkin nin kutsuva, kaikessa karuudessaan.
    Kuivatuskoukusta tulee mieleen härkin, jolla on sekoitettu taikinaa. En tiedä onko tämä murresana tämäntapaiselle esineelle.
    Onko pojasta kasvanut luontoihminen kun on saanut nauttia näistä retkistä lapsesta alkaen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli myös mieleen ruisleipätaikinan sekoitukseen käytetty hämmentämisväline. Härkin-sana on tuttu, mutta myös sellainen sana kuin hierrin tarkoittanee myös tuota samaa välinettä.
      En tiedä voiko metsästystä ja kalastusta harrastavaa sanoa luontoihmiseksi, mutta luonnossa liikkuja hän ainakin on :)

      Poista
  2. Myterä-sanaa jäin minäkin maistelemaan, aivan outo itselle. Veikeä sana:) Jäin myös katselemaan jälleen kuviesi levollisuutta, tuot luonnon hienosti luoksemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savolaisilla on kuvaavia ilmaisuja.
      Marraskuinen maisema on levollinen, värit ei räisky ja luonto on hiljentynyt odottamaan talvea.

      Poista
  3. Hämärän hyssyä todellakin. Onneksi lunta tuli, on se vaan jotensakin valoisampaa. Luonto on ihana asia. Nuo jääkuvat oksissa ovat kivoja, melkein yrittää sormella räpläillä niitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienikin määrä lunta valaisee ihmeesti.
      Ihmeen paljon pienetkin oksat jaksavat kantaa jääkerroksia.

      Poista
  4. Ainoastaan punaiset pihlajanmarjat ovat väriläiskänä tässä marraskuisessa postauksessa, kauniisti olet ne kuvannutkin.

    Tomera miehenalku rantakuvassa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlaja tosiaan koristi kauniisti tuvan seinän vierellä, toinen väriläikkä oli rannan keltaiset heinät.

      Poista
  5. Kaunista, maisemista tulee myös Leivonmäen kansallispuisto mieleen. Ja viehättävä autiotupa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapea harju ja männikkömetsä ovat tosiaan samantyyppisiä kuin Leivonmäen kansallispuistossa, ja järvimaisema tietenkin myös.

      Poista
  6. Kaunis paikka! Minä pidän kovasti hämärän hyssystä, se rauhoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin ehtinyt unohtaa miten kaunis Tiilikkajärvi onkaan. Ensi kesänä täytyy mennä tuonne kajakin kanssa.

      Poista
  7. Mukava on kulkea harjuilla, molemmin puolin vesistö.
    Kaminan lämpö mukavasti lämmittää luonnossa oleilun jälkeen.
    Kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosevan tupa on niitä harvinaisia autiotupia Savon seudulla. Kallaveden saarissa on muutama tupa tämän lisäksi.

      Poista
  8. Tuo autiotupa ja nuo rannat ovat jääneet minunkin mieleeni mukavalla tavalla. Pieni kaipuu ja toive jälleennäkemisestä. Kiitos, oli oikein kiva katsellä näitä kuviasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvi- harju- ja suomaisema pysyy vuosikymmenet melkein samannäköisenä. Mukava oli palata muistoihin.

      Poista