tiistai 16. syyskuuta 2014

Yö ja aamu Könkäällä

Palasimme Pallasjärven revontulinäytöksestä Kittilän Könkäälle puolenyön jälkeen. Muu retkijoukueemme vetäytyi sisätiloihin ja nukkumaan, mutta minua veti puoleensa Ounasjoelta nouseva sumu kuun valaisemana.

Harvoin on yhtä aikaa nähtävissä revontulet, kuutamo ja sumu. Tunnelma oli maaginen. Ongelmana oli se että joka puolella ympärilläni tapahtui. Revontulet roihusivat myös selkäni takana. Ei oikein tiennyt minne päin osoittaa kameraa.







Siirryin pellolta Könkäänkosken sillalle. Joen yläpuolella sumu oli sakeinta. Revontulet yrittivät puskea sumun läpi. Kuu valaisi kosken uomaa ja sumupilveä sen yllä.



Oudoin valoilmiö oli sillan pohjoispuolella. Kosken niskan yläpuolelle oli muodostunut sumukaari. Sen takana sumun läpi heijasteli pohjoinen revontulitaivas.


Sumukaareen oli hyvä lopettaa ja mennä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Sisäinen kelloni herättää nukkumaanmenoajasta riippumatta joka aamu kello kuusi. Niin kävi nytkin. Lähdin joelle odottelemaan auringonnousua.



Aamulla lämpötila oli pari astetta pakkasella ja jokirannan heinikko kahisi kuuraisena.






Aurinko nousi ja sen säteet värittivät joen ylle levittynyttä sumupilveä.





Sumua oli vain joen yläpuolella, muuten sää oli selkeä.



Sumu hävisi nopeasti kun aurinko nousi ylemmäs ja alkoi lämmittää.






16 kommenttia:

  1. Luonto on näyttänyt siulle jälleen parastaan!
    Olen elämässäni nähnyt ainoastaan kerran revontulet, talvella Ylläksen maisemissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulten näkeminen on aina yhtä suuri elämys, niihin ei totu.

      Poista
  2. Onpa sinulla ollut melkoinen ilta, yö ja aamu! Ei siinä enää nukkumiselle jää paljon sijaa, kun noin hyvät olosuhteet osuu kohdalle. Revontulet ja sumukaari yhtä aikaa on jo melkoinen sattuma, mutta tunnetusti onni suosii ahkeraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin sattuu samaan ajankohtaan noin paljon, mutta ei harmittanut yhtään vaikka unet jäivät vähiin.

      Poista
  3. Saman olisin tehnyt minäkin jäänyt kuvaamaan reposia ja muita. En tosin varmaan olisi jaksanut olla aamuun asti, tai kukapa tietää kun luontoilmiöt olisi vieneet mennessään. Sumu kuvat kuura-aamuna ovat kauniita, kylmyys on käsin kosketeltava..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän minäkään ihan aamuun asti jaksanut. Kävin välillä kolme tuntia nukkumassa. Huurre ja ruskaväriset varvut ja kasvit on yhdistelmä joita harvemmin näkee Etelä-Suomessa.

      Poista
  4. Sait vangittua sen maagisen tunnelman niin yöllä kuin aamun valjetessa. Ei ollut itsellä kunnon kameraa hollilla kun revontulet tanssivat keskisuomalaisella tähtitaivaalla yhtä aikaa kirkkaan kuun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Revontulia tosiaan tarjoiltiin tasapuolisesti koko Suomeen. Ja jostain luin että etelän revontulet ovat värikkäämpiä.

      Poista
  5. Taianomaista kuvausta sumun keskellä.
    Upeat revontulet. Nuo olisi kiva nähdä edes kerran elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuun valaisema sumu revontulitaustalla ei välity ihan parhaimmillaan kuvissa. Mutta tuon hetken tunnelma jää mieleen.

      Poista
  6. Uskomatonta kauneutta! Kiitos upeista kuvista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallasjärvi ja Köngäs tarjosivat parastaan satunnaiselle kävijälle.

      Poista
  7. Huikeita kuvia! Revontulet kuutamolla hieman miedontavat näkymiä, huomasin sen viime "myrskyssä" no yhtä kaikki upeita ovat. Herääminen kello kuus, lisää huomattavasti elinaikaa silloin näkee enemmän kuin muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamut ovat parhaita. Olen aamuihminen, joten herääminen ei ole ongelma.

      Poista