perjantai 19. syyskuuta 2014

Ruoppakönkäältä Keimiöniemen kalapirteille

Kittilä-Muonio-tien varressa on ruskea Ruoppakönkään opastaulu. Kesällä ajoin monesti sen ohi, mutta silloin ei ollut aikaa käydä könkäällä. Nyt, matkalla Jerisjärven Keimiönimeen kalapirteille, pistäydyimme katsomassa tämän Kittilän nähtävyyden.

Matalilla ruskeilla paaluilla merkitty polku johtaa parkkipaikalta alas metsään. Jostain kaukaa kuuluu vaimeaa kohinaa. Polun varrella pysähdymme ihailemaan juolukan- ja mustikanvarpujen väriloistoa. Mustikoitakin on poimittavaksi asti, hyvältä maistuvat.





Reittimerkinnät loppuvat kalliolle. Kiveä ja kalliota on joka puolella, mutta polkua ei löydy eikä reittimerkintöjä.

Paikka on kyllä kaunis, ruskavarpujen pilkuttaman kalliokannaksen molemmin puolin on lammet.

Pienemmän lammen takaa kuuluu veden kohinaa, mutta vieläkään ei näy jokea eikä koskea.



Palaamme vähän matkaa takaisinpäin ja lähdemme seuraamaan pikku lammen rantaa. Sieltä löytyy polku-ura, joka vie putouksen suuntaan.

Sieltä se lopulta löytyy kallioiden ja kosteikon takaa. Köngäs-nimi on, ainakin tähän aikaan vuodesta turhan komea, jokiuoma muistuttaa enemmän puroa kuin köngästä. Ehkä kevättulvan aikaan veden virtaus on runsaampaa. Epäselväksi jää mitä kautta merkitty polku könkäälle olisi vienyt.




Jatkamme Jerisjärven rannalle Keimiöniemeen. Keimiöniemen kalapirtit ovat muistuma menneistä ajoista, mutta samalla nykypäivää. Osa kalamajoista on edelleen Jerisjärven kalastajien käytössä. Toistakymmentä, pääosin 1800-luvulla rakennettua majaa, on rivissä järven länsirannalla. Majat on nimetty sen omistavan talon mukaan. Nimi on kaiverrettu pirtin ulkoseinään. Koska kalapirtit ovat yksityisomistuksessa ja edelleen käytössä, niihin ei pääse tutustumaan sisälle.


Kalakentällä käynnille sattui hieno päivä ja kuvauksellinen sää. Järvellä leijui yön jäljeltä ohutta usvaa, joka pehmensi auringon valoa.









Vanhoja tervattuja puuveneitä on vielä muutama, lisäksi modernimmat lasikuituiset.



Mitäpä olisi turistikohde ilman kuukkeleita. Enpä osannut varautua tähän kohtaamiseen, ei löytynyt evästä repusta kuukkeleille tarjoittavaksi.





On huimaa ajatella, että pirtin ikkunasta on katseltu järvelle lähes parinsadan vuoden ajan.

Tyyni ja usvainen Jerisjärvi, ruskapuut rannalla ja maassa punainen ruohokanukkamatto. Keimiöniemi näytti vierailijalle parastaan.

23 kommenttia:

  1. Upeita syksyn tunnelmia, kaunista ruskaa.

    Vanhanaikainen kunnon soutuvenekkin.
    Haikea tunne tulee noista kuin talviteloilleen käännetyistä veneistä.
    Liene vaan käännetty, sateen varalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa vanhoista veneistä on saattanut olla koko kesän käyttämättömänä, alaspäin.

      Poista
  2. Vanhat rakennukset ja luonto ruskan väreissä...kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaat hirsipinnat korostavat ruskan sävyjä.

      Poista
  3. Huikeita paikkoja. Kuinka paljon käytät aikaa uusien retkipaikkojen etsimiseen? Minulla yhdenkin uuden paikan etsiminen vaatii aina kovasti aikaa ja työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosien mittaan olen ehtinyt kulkea aika laajalti Savo-Lappi-akselilla. On jäänyt mieleen eri paikkoja ja niiden nähtävyyksiä. Kartat on hyvä apu kohteiden hakemisessa ja tietysti kuntien matkailusivut.

      Poista
  4. Kaunista. Harmillista että reittejä merkitään huonosti. Mustikoita ja muitakin marjoja on tänä syksynä ollut kyllä riittämiin. Alkavat olla jo kovin mehuisia ja erittäin kypsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikka-aika loppuu ensimmäisiin pakkasiin, mutta sitten alkaa karpaloaika. Täällä Savossa karpalot alkavat juuri kypsyä.

      Poista
  5. Kaunista ruskaa, huikea kuvakertomus matkasta ja perillä olosta, Joskus on mentävä harhaan, löytääkseen jotain kaunista. Löysit kuitenkin tien perille. Parisataa vuotta vanhat kalamajat, miten kauniisti ne asettuvat maisemaan. Melkein tunsin poskillani keveän kosteuden ja syksyn tuoksun. Taattua sinua jälleen, kiitos...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lammen kalliorannat olivat ainakin nyt, ruskaväreissään, komeampi nähtävyys kuin itse köngäs.
      Oli jotenkin rauhoittavaa kulkea kalakentän nurmettunutta tietä. Tuon paikan haluaisi nähdä myös muina vuodenaikoina, esim.keväällä kun koivunlehdet on juuri puhjenneet.

      Poista
  6. Hurmaavia maisemia ja näkymiä. Hieno kuvaussää osui matkallesi, usvaa ja aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen sää ja ruskasävyt vielä värittävät maisemaa.

      Poista
  7. Uskomattoman upeita kuvia ja tunnelmia taas kerran! On ihanaa nähdä kuviasi myös FB:n puolella... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, fb:ssä on monesti ennakkovihjettä mistä seuraavana kerron blogissa.

      Poista
  8. Kiva nähdä sieltä kuvia. Paikan nimi on tuttu, mutta en ole siellä koskaan käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt kuvia kalapirteistä mutta nyt vasta ehdin käymään.

      Poista
  9. Hetkinen... Näkyikö tämä mainitsemasi köngäs siltä kivikkoiselta harjanteelta lainkaan? Minä ajattelin, että ehkäpä "köngäs" tarkoittaa siinä yhteydessä vain kivikkoista ja kallioista aluetta, jonka keskellä virtaa joki (ja muistelen ihmetelleeni, että aika hiljaapa tuo virtaa...). Pitääkö tässä lähteä takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näy sieltä harjanteelta vaan köngäs on oikealla olevan pienen lammen takana.

      Poista
  10. Fotos wie aus einem herbstlichen Traumland. Ein Genuss für Auge und Seele.

    VastaaPoista
  11. Upeaa ruskaa !!
    (Olin ollut kirjoittavinani kommin tähänkin jo aiemmin, en muista enää mitä kirjoitin - no, sen kyllä arvaa.. mutta mihin lie se joutunut)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska-aika parhaimmillaan.
      Minulle käy joskus, että unohdan painaa julkaise-painiketta kirjoittamani tekstin jälkeen.

      Poista
  12. Upeita kuvia tällaiselle Keravan lantalaiselle, kiitos

    VastaaPoista