torstai 31. heinäkuuta 2014

Sumuisena aamuna Kallioportin polulla

Juuman parkkipaikalla on aamuviideltä kymmenen lämpöastetta. Melkoinen ero päivän lähes kolmeenkymmeen asteeseen. Lähden kulkemaan Pienen karhunkierroksen polkua Kallioportin suuntaan. Tarkoitus on kulkea hiljalleen polun varren näkymiä katsellen ja kääntyä takaisin sitten kun aamusumu on häipynyt ja lämpötila alkaa nousta.

Aamusumussa tutut maisemat näyttävät erilaisilta ja aamukaste paljastaa asioita joita päivällä ei näe.

Myllykosken yllä leijailee usvaa. Nouseva aurinko valaisee kosken uomaa sumun läpi.





















Putaanoja on vielä varjossa.

Sumuisen metsän taikaa.



Aurinko heijastelee Pyöreälammen pintaan.

Sumu viipyy vielä suon varjoisella reunalla...

... ja suolampien yllä.



Ehdin Kallioportille viime hetkellä. Aurinko on jo korkealla ja alhaalta notkosta sumu lähtee nousemaan ylöspäin. Kymmenessä minuutissa sumu on poissa.





Aamun kukkalöytö, kultarikko.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Konttaisen kultainen aamu

Oikeastaan olin matkalla ihan muualle, mutta vilkaisu Virkkulan tienhaaran luona Konttaisen suuntaan sai pyörtämään auton nokan kohti Konttaista. Usvapilviä leijaili alavilla paikoilla. Eilisillan ukkossateiden kastelema maa ja yöllä kymmeneen asteeseen alentunut lämpötila olivat saaneet sumut liikkeelle.

Auringonnousua katsomaan en ehtinyt, mutta matalan valon punahehkun vielä tavoitin.

























Usein sumu häviää heti auringon noustua ylemmäs, mutta nyt oli niin tyyntä että sumu jäi pitkäksi aikaa järven suojaisille lahdenpohjukoille.









sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tapaaminen suolla

Olen taas liikkeellä aamuyöstä. Tämän aamun retkipaikkani ei ole ihan lähellä. Matkan kohteena on suo Savon sydämessä ja toivon mukaan siellä odottavat keijukaismaiset kukkakaunottaret. Olen saanut vinkin niiden olemassaolosta kuopiolaiselta luontokuvausharrastajalta.

Edellisillan ukkoskuuro on kastellut maanpinnan perusteellisesti. Kosteutta on ilmassa ja kosteutta on myös puissa, pensaissa ja heinikossa. Kastun läpimäräksi muutaman sadan metrin matkalla autolta suolle. Mutta muuten on hyvä ajankohta kävellä metsässä, ei ole itikoita, mäkäröitä eikä paarmojakaan tähän aikaan aamusta.

Vähän ennen auringonnousua suolammen päällä leijailee vain aavistus sumua. Nouseva aurinko jää joksikin aikaa piilon itärannan korkean metsän taakse.




Siinä ne ovat, pienet valkean-lilanpuna-keltaväriset suoneidonvaipat. Kämmekät ovat kiehtoneet minua siitä lähtien kun tapasin ensimmäisen maariankämmekän lapsuuteni suomaisemissa. Sen jälkeen olen nähnyt monia erilaisia kämmeköitä, mutta en koskaan ennen suoneidonvaippaa.











Suoneidonvaippa on kuin vanhanajan hieno neiti, joka on pukenut ylleen kaikenlaista koreaa; tyllihameen, röyhelömyssyn ja kirjavan puseron.


Vasta siinä vaiheessa kun olen lähdössä pois suolta, nousee aurinko metsän reunan yläpuolelle. Sumu lammella ja suolla lisääntyy...



.... ja paljastaa lukemattomat seittirakennelmat puiden oksilla.







Ehdin käymään vielä toisellakin lammella aamusumun aikaan. Tämä lampi on tuttu ennestään. Täällä olen viettänyt monet kesäiset ja syksyiset sumuaamut.




Ajelen saunamökilleni kuivattelemaan vaatteita. Laiturille kuivamaan laitettu villasukka kiinnostaa kovasti sinisiipeä. Siinä imee sukkaa siihen asti kunnes poislähtiessä joudun ottamaan sen pois. Silloin sinisiipi käy kiinni varpaaseeni. Suon aromit ovat varmaan tarttuneet ja vetävät perhosta puoleensa.