torstai 6. maaliskuuta 2014

Harmaita päiviä

Viime viikon parin aurinkopäivän jälkeen palattiin taas tänä talvena niin tutuksi tulleeseen harmaaseen säätilaan. Pilvet ovat juuttuneet paikalleen ja lämpötila on ollut monta päivää plussan puolella. Yöllä on kuitenkin ollut sen verran pakkasasteita että maassa oleva vähäinen lumikerros on pysynyt.

Eväsretki nuotiotulille piristää harmaata päivää. Normaalitalvena saunamökkini uinuu talviunta hankien keskellä auraamattoman tien päässä. Yleensä sinne pääsee vasta pääsiäisen aikaan. Tänä talvena tie aukesi vähällä vaivalla. Sinnepä siis eväiden kanssa tulia virittelemään.








Jos aurinko vielä joskus ilmestyisi, ei mene kauan kun kaikki lumet ovat poissa. Kauan ei mene jäiden lähdössäkään; rannalta haljenneesta jäästä voi todeta jään paksuudeksi parikymmentä senttiä.




tästä saisi koivikkotapetin 



Jatkoin lähialueretkeilyä Kuopiossa käymällä tutustumassa Haminavuoren luonnonsuojelualueeseen. Vaikka alue on Pohjois-Kallaveteen pistävän niemen kärjessä, saattaa jo ilmakuvakarttaa katsoessa todeta että näköaloja ei paljon ole luvassa. Toisin oli vuonna 1853 kun Ferdinand von Wright maalasi näkymän Haminavuorelta Haminalahdelle.

Kaiken varalta otin lumikengät mukaan. Ajattelin että ylhäällä pohjoisella rinteellä olisi paksummin lunta. Ei ollut; koko matkan kannoin lumikenkiä reppuun kiinnitettynä. Lumikenkäsauvat sen sijaan olivat hyödyksi jyrkässä rinteessä.

Luonnonsuojelualueen opastaulussa sanotaan että alueella on paikoin erämainen leima. Erämaatunnelmaa en aistinut missään vaiheessa, olisiko johtunut siitäkin että liikenteen melu kuului läheiseltä viitostieltä ja Karttulan tieltä. Korkeuseroista huolimatta maasto on suhteellisen helppokulkuista ja eksymisen vaaraa ei ole, joten ei haittaa vaikka merkittyjä polkuja ei ole.




Ja tämä on nykypäivän maisema Kallavedelle Haminavuorelta. Kyllä Ferdinandilla on aikanaan ollut komeammat näkymät. Jyrkänteen alapuolella olevista puunlatvoista voi päätelllä että korkealla ollaan. Vuoren korkein kohta on noin kahdeksankymmentä metriä Kallaveden pinnasta.





18 kommenttia:

  1. Kyllä se retkeily aina kannattaa, harmainakin päivinä. Espoossa paistaa tällä hetkellä aurinko eikä lumesta ole tietoakaan. Tuo sinun kuksakuvasi on muuten ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuksalle on oma hylly kallioseinämässä.

      Poista
  2. Sää kuin sää, aina löydät kaunista kuvattavaa.
    Etenkin tykkään koivikkokuvasta ja viimeisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koivikkoa täytyy joskus kuvata myös paremmilla valoilla. Nyt oli aika hämärää.

      Poista
  3. Aivan upeeita kuvia taasen. Ihana tuo koivikko, :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis koivikko! Kaikkien puiden rungot ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen jo kevättä ja kevään vihreyttä koivikossa.

      Poista
  5. Upea koivikko kuva.
    Valoverhona isossa ikkunassa olohuoneessa oli aikoinaan koivikko rullaverho.

    Viihtyisässä luonnossa on rentoutumis paikkasi.

    VastaaPoista
  6. Das sieht wirklich einladen aus, aber bei uns kommt der Frühling und das lockt mich noch mehr in den Wald.

    Grüße
    von der Waldameise

    VastaaPoista
  7. Kiva reissu sinulla.
    Muuten vaalea leipä onkin notskilla hyvää ,kun voisulaa siihen nami, tai takassa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivistä tuli rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. (paitsi se yksi joka paloi)

      Poista
  8. Jo onpas mukavan oloinen terassi kivien välissä. Eipä ole tarvinnut lumikenkiä tänä talvena. Varkauen seu'ulla metät on jo paljaina, mutta Paukarlahen salolla oli kyllä kummasti kolmattakymmentä senttiä lunta. Siellä olis kyllä helpottanut rymyämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallista vaihtelua näyttää olevan lumen määrässä. Siksi noita lumikenkiä mukana kanniskelin.

      Poista