lauantai 1. helmikuuta 2014

Pikakierros Sorsavedellä

Olen kulkenut vuosien ajan,...tai paremminkin vuosikymmenien ajan, joka kesä Sorsavedellä kajakin ja teltan kanssa. Monet kalliot ja poukamat ovat tulleet tutuiksi. Mutta koskaan en ole ollut Sorsavedellä sydäntalven aikaan. Sorsavesi on kesälläkin vaikeasti saavutettavissa, mutta vielä enemmän se on sitä talvella.

Leppävirtaa-blogin Anssi on käynyt parinkiin otteeseen Sorsavedellä nyt kun jää on vahvistunut ja lumen vähyydestä johtuen pääsee jäällä hyvin liikkumaan. Olosuhteet siis ovat hyvät juuri nyt.

Pari vuotta sitten poikani lupasi käyttää minua Sorsaveden kierroksella talviaikaan. Tässä tapauksessa kierros tarkoittaa moottorikelkalla liikkumista. Moottoroitu kulkeminen on minulle aika lailla vierasta. Olin ollut kelkan kyydissä yhden kerran ennen tätä reissua.  Viime talvena jäät olivat niin huonoja, että suosiolla jätimme retken tuleviin talviin. Mutta nyt oli oikea hetki. Kauniina, aurinkoisena pakkaspäivänä suuntasimme Laajalahden laavulle.

Alla on useita vaatekertoja ja päällimmäiseksi  puen pilkkihaalarin. Rukkasen sisällä on fleecehanskat ja jalassa kolmen sukkakerroksen päällä lämpösaappaat. Ongelma syntyy silmälaseista. Ne eivät tahdo mahtua ajolasien alle, ja sitten kun lopulta olen saanut ne viriteltyä silmälasien päälle, on hengitysilma huurruttanut ajolasit. Näkyvyyttä ei ole yhtään. On otettava silmälasit pois.

Lähdemme liikkeelle. On outoa kun tutut maisemat, joita olen tottunut katselemaan kajakin kulun vauhtiin vilistävät silmissä kuin pikakelauksena.

Tulemme Havukkavuoren juurelle. Ohut lumikerros kuorruttaa kallion pintaa ja korostaa kivilohkareiden muotoja.
Havukkavuori

Haluan myös kallion päälle näkymiä katsomaan. Reppu selkään ja takakautta koukaten kohti vuoren lakea. Huomaan, että vaatetukseni on sopiva kelkan kyydissä istumiseen, mutta kalliokiipeilyyn se on liian paksu. Taas on silmälasit huurteessa kun pääsen kallion laelle.





ylhäältä alas varjoisalle lahdelle
Alas tultuani menen lähelle jyrkännettä, että saisin kuvattua kalliopintaa suoraan alhaalta ylöspäin. Yht' äkkiä säikähdän, kun tuntuu että jää alkaa painua jalkojeni alla. Suuri, lähes etelään suuntautuva kivimassa varastoi lämpöä. Kestää kauan ennen kuin vesi jäätyy ihan kallion juurella. Jää on siinä paljon ohuempaa kuin muualla.
pieni ihminen - suuri vuori
Matka jatkuu vuorijonon itäpuolelle, varjoisaan lahteen jota reunustavan jyrkänteen riippuvat rahkasammalkasvustot muistan kesän melontaretkiltä. Rahkasammal viihtyy vain siellä missä on kosteutta. Kosteutta on ollut riittämiin nyt talvellakin. Jyrkänteen seinämälle on muodostunut komeat jääurut.
jääurut




Seuraavaan kohteeseen ajamme yli Kohoselän, Hakoselän ja Kaijanselän. Kovasselän länsilaidalta pujahdamme pienten saarien lomasta Tervassalon rannoille. Matkalla vaihtuu maakunta, tulemme Pohjois-Savosta Etelä-Savoon, Leppävirralta Pieksämäelle.
Tervassalon siirtolohkare



Niittysalo on Sorsaveden runsaslukuisista saarista suurin, 160 ha. Sen pohjoispäässä on mielenkiintoinen siirtolohkareryhmittymä, Karhukivet. Kaksi pienen omakotitalon kokoista järkälettä on vieretysten tiheän männikön keskellä ihan lähellä rantaa.
väriä talveen, Karhukivet

valoisa luola

alhaalta ylös luolassa

takaovi

sisäänkäynti luolaan

Viiston kalliopaaden suojassa on ikiaikainen tulipaikka.


Karhukivet

toinen luola



taikurinhattu

Karhukivet järveltä päin








Paluumatkan nähtävyyksiä on tämä siirtolohkare keskellä järveä lähellä Murhisaarta.
Murhisaaren lohkare



Murhisaaren lohkare ja kulkuvälineemme kuljettajineen.


Käymme vielä katsomassa kalasääsken pesää käkkyrämännyn latvassa pienessä saaressa ja palaamme sitten Kiviniemen rantoja seuraten takaisin Laajalahteen.

16 kommenttia:

  1. Ihania kalliojyrkänteitä! Olen jylhien kallioiden ystävä, vaikka minulla onkin ihan mahdoton korkeanpaikankammo. Maisemat kuitenkin sieltä päältä vie voiton pelosta ja on jokaisen ylimääräisen sydämenlyönnin arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorsavedellä riittää karuja kalliorantoja, kallioluotoja ja jyrkänteitä. Melojan paratiisi.

      Poista
  2. Kuvista henkii rauha ja hiljaisuus. Aivan kuin olisitte ensimmäiset ja ainoat ihmiset tuolla.
    Nuo jääurut on mahtavia, ei noita aivan joka paikassa näe.
    Jännä nimi tuo Murhiasaari, onkohan siellä joskus aikojen alussa tapahtunut murha..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhan ja hiljaisuuden voisi kokea paremmin hiihtelemällä hiljakseen jääkantta pitkin. Mutta siihen tarvittaisiin useampi päivä. Kierroksellamme kertyi matkaa neljäkymmentäviisi kilometriä.

      Karttapaikan haulla löytyy 143 paikannimeä jossa esiityy murha-sana. Ja 113 murhi-nimeä. Mielenkiintoista olisi tietää mistä syystä synkkä nimi on annettu.

      Poista
  3. Komeat maisemat kauniisti kuvattuna. Hui, aika lähelle kallion reunaa ylhäällä uskalsit, onneksi jää ei sentään pettänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa oli nähdä kesältä tutut maisemat talviasussaan.
      Kyllä se säikäytti kun jää alkoi taipua jalan alla.

      Poista
  4. Olipa antoisa lumikelkkailu reissu. Kauniita puhtaalta näyttävän luonnon kuvia.
    Komeat jääurut on kuin pakkasherran partoja.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorsavedellä on Natura-alueita ja luonnonsuojelualueita, paikoin varsin erämainen järvialue.

      Poista
  5. Kiehtovan ja jylhän näköisiä paikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä kiehtovia paikkoja on paljon. Tässä niistä vain muutama.

      Poista
  6. Tuosta taikurinhatusta tuli mieleen altapäin kuvattu varis:-) Komeat kuvat jylhistä maisemista ja nuotiomakkara varmaan maistui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon taidetta voi tulkita monella tavoin. Sattaapi olla variskin ;)
      Nuotiomakkara maistuu aina.

      Poista
  7. Tuttuja paikkoja meloskelureissuilta. On se hieno vesistö kaikkina vuoen aikoina. Kivenmurikat, kalliot ja luolat näyttää ihan erilaisilta talven valossa ja jäävirrat ja -puikot kruunaa näkymää. Mieleni tekevi jäälle takaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava oli nähdä tutut paikat talviasussaan. Karhukivien muodotkin erottuivat paremmin nyt kun ei ole puiden lehdet peittämässä.
      Jospa tulisi hyvät keväthanget. Silloin voisi lähteä kiertelemään saaria vaikka hiihtämällä.

      Poista
  8. Olen aina ihaillut näitä kalliolta alas valuvia jäätaideteoksia, ne ovat aivan uskomattoman kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmaan paras jääpuikkotalvi pitkään aikaan. Lauha sää on saanut vedet liikkeelle.

      Poista