lauantai 31. elokuuta 2013

Valoilmiöitä taivaalla

Harvoin saman päivän aikana saa ihailla niin värikkäitä taivaan valonäytelmiä kuin eilen. Päivä alkoi auringonnousulla sumun höystämänä ja päättyi keskiyöllä varsinaiseen ilotulitukseen. Mikä lopetus kesälle!



Aina ei sää ole sitä miltä se ikkunasta katsoen näyttää. Herättyä katsoin ikkunasta ulos. Harmaa pilvikerros oli peittänyt maiseman. Säätiedotus oli kuitenkin luvannut selkeää. Entä jos se onkin vain paikallinen sumupilvi. Lähdin katsomaan tilannetta tunturin toiselle puolen. Idän suunnalla, mistä aurinko kohta nousisi, oli ihan kirkasta. Sumupilvet kyllä liikkuivat koko ajan itään päin.
Vuosselin suunnalla kirkas taivas

Rukajärvi





Valtavaaran maja



Sieltä se aurinko nousi. Ohut sumukerros pehmensi sopivasti kirkasta valoa.


Illan pimentyessä lähdimme katselemaan josko taivaalla näkyisi revontulia. Taivas oli muutamaa pilviviirua lukuunottamatta kirkas, joten mahdollisuudet niiden näkemiseen olisi.  Ajelimme Kitkan suuntaan. Pohjoisella taivaalla näkyi vielä iltataivaan valot ja taivaankannelle syttyvät tähdet, mutta ei merkkiäkään revontulista. Päätimme palata takaisin. Kun kuljettaja viitostien risteyksessä kääntyessään katsoi onko vasemmalta tulijoita, hän havaitsi vihreän valojuovan taivaalla. Siis kuitenkin revontulia!

Ensimmäiset kuvat otin bussipysäkillä, mutta ohikulkevien autojen valot häiritsivät. Muistin Sompsanperän lahden, jossa kesäkuun yönä kuvasin sumuja. Sinne siis.






Kaunis, vihreä valokaari punaisella höystettynä heijasteli lahden yllä. Raivasin tietä rannalle kivikossa puskien läpi. En ymmärrä miten sain pimeässä jalustan aseteltua kivilohkareiden päälle, mutta kameran näytöstä näin, että kuva on suhteellisen suorassa. Siinä sitten katselin valokaaren värien vaihtumista ja näppäilin kaukolaukaisimella kuvia.









Loppunäytös. Vaimea revontulikaari Ala-Kitkan yllä.



torstai 29. elokuuta 2013

Vuosselista Konttaisen juurelle

Karhunkierrosta voi kulkea erilaisilla taktiikoilla. Kiireisimmät juoksevat  kahdeksankymmenen kilometrin matkan kahdeksaantoista tuntiin. Minä olen kulkenut pätkän kerrallaan. Tällä kertaa matkana kuuden kilometrin maisemareitti Vuosselin parkkipaikalta Konttaisen juurelle. Aikaa ei otettu, tavoitteena oli kiireetön eteneminen maisemista nauttien.

uuden opasviitan karhukuvio



Salmilamminvaara

Ahmakallio alapuolella

syksyn ensimmäinen ruskapihlaja



rinnesuo, takana Valtavaaranlampi

Valtavaaralta Konttaiselle päin








ruohokanukkaa polun varrella



seuraavan nyppylän laki näkyy kalliojyrkänteen yläpuolella

Arvelen, että harva Karhunkierroksen kulkijoista poikkeaa polulta Valtavaaran ylityksellä. Painavien rinkkojen kanssa kivisellä polulla ei tee mieli ottaa ylimääräisiä askeleita. Tämä rehevä rotkomaisema löytyy vain viidenkymmen metrin päästä reitiltä. Paikan nimi on Surmanoro. Mikä tarina lienee synkän nimen takana.
Surmanoro

pieni suosilmäke kalliojyrkänteen alla

Kuuden kilometrin matkalla on paljon korkeuseroja. Jo Vuosselista Valtavaaran majalle on nousua sataseitsemänkymmentä metriä. Vaan vielä on monta nousua ja laskua ennen kuin laskeudutaan Konttaisen juureen.
polku ylös



Suolampi

Suolammen laavu






Konttaisjärvi ja takana  Purnujärvi

Viimeinen laskeutuminen ennen Konttaisen parkkipaikkaa on uutta sorastettua porrasta.



tiistai 27. elokuuta 2013

Kivitunturin polun varrelta

Kivitunturin kuuden kilometrin pituinen retkipolku Savukoskella esittelee Itä-Lapin tunturiluontoa ja mielenkiintoisia geologisia muodostelmia. Kerron reitistä tarkemmin Retkipaikalla julkaistussa jutussa. Laitan tähän vielä  kuvia yksityiskohdista ja tunnelmista polun varrelta.

naavapartakuusi

ruskan alkua



kivierämaa

Äitipetäjänlammen puolikota

tervastulet

Äitipetäjänlampi

Äitipetäjänlampi



"uima-allas"

asetelma, tekijänä luonto

asetelma, asetellut kuvaaja



Pirunkurun reunalla



Luojanluomalaavu





"Lauteet" ja maisema





polun kivet

haapa ruskavärissään