torstai 29. elokuuta 2013

Vuosselista Konttaisen juurelle

Karhunkierrosta voi kulkea erilaisilla taktiikoilla. Kiireisimmät juoksevat  kahdeksankymmenen kilometrin matkan kahdeksaantoista tuntiin. Minä olen kulkenut pätkän kerrallaan. Tällä kertaa matkana kuuden kilometrin maisemareitti Vuosselin parkkipaikalta Konttaisen juurelle. Aikaa ei otettu, tavoitteena oli kiireetön eteneminen maisemista nauttien.

uuden opasviitan karhukuvio



Salmilamminvaara

Ahmakallio alapuolella

syksyn ensimmäinen ruskapihlaja



rinnesuo, takana Valtavaaranlampi

Valtavaaralta Konttaiselle päin








ruohokanukkaa polun varrella



seuraavan nyppylän laki näkyy kalliojyrkänteen yläpuolella

Arvelen, että harva Karhunkierroksen kulkijoista poikkeaa polulta Valtavaaran ylityksellä. Painavien rinkkojen kanssa kivisellä polulla ei tee mieli ottaa ylimääräisiä askeleita. Tämä rehevä rotkomaisema löytyy vain viidenkymmen metrin päästä reitiltä. Paikan nimi on Surmanoro. Mikä tarina lienee synkän nimen takana.
Surmanoro

pieni suosilmäke kalliojyrkänteen alla

Kuuden kilometrin matkalla on paljon korkeuseroja. Jo Vuosselista Valtavaaran majalle on nousua sataseitsemänkymmentä metriä. Vaan vielä on monta nousua ja laskua ennen kuin laskeudutaan Konttaisen juureen.
polku ylös



Suolampi

Suolammen laavu






Konttaisjärvi ja takana  Purnujärvi

Viimeinen laskeutuminen ennen Konttaisen parkkipaikkaa on uutta sorastettua porrasta.



12 kommenttia:

  1. Kyllä tuolla kävelisi. 6 kilsaa tuntuu takuulla pitemmältä ja voimia kysyvämmältä kuin 6 kilsaa täällä tasamaalla. Onhan tuolla viitat eli opasteet, ettei tule eksymisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi eksyä. On opasviitat, pilkut puissa ja tallattu polku.

      Poista
  2. Mahtavan upeita maisemia, jylhiä paikkoja ja ruskaa jo näkyvissä sievästi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikanvarvut, riekonmarjat ja ruohokanukat koreilevat jo punaisina.

      Poista
  3. Sielläkin näkyy jo etelämpänä maaruskaa. Kauniita kuvia, kauniita maisemia. Paikan nimet voivat joskus kyllä yllättää ja yleensähän niinhin liittyy joku tarina, esim. Tuntsalla (jossa vasta kävimme, josta kohta kuulette.. ;) on Murhahaara vai vaara, no joka tapauksessa. Sitä myös mietin, kun juuri eilettäin katselin sitä karhunkierroksen, paitsi että olikin pienen karhunkierroksen aluetta kartalta, josta ei saanut poiketa merkityltä alueelta, siellä kun on niitä arvokkaita alueita, joita halutaan suojella, mikä on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntsalta muistan ainakin Murhahaaranojan. Taitaa olla Murhahaaran kämppäkin Tuntsan-Tulppion suunnalla.
      Pienen karhunkierroksen polun varrella on suojelualueita mm. Jyrävänniemessä. Siellä on pysyttävä polulla.

      Poista
  4. Hieman jo hengästytti, kun matkantekoasi lueskelin, ei ole oma kunto ihan kohillaan. Mutta, olihan kauniita hengähdyspaikkoja tarpeeksi, että loppuun pääsin minäkin.
    Kiitos näistäkin ihanista maisemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemien vuoksi kannattaa joskus hengästyäkin.

      Poista
  5. Ruska alkaa värjätä jo maisemaa, kaunista!
    Kyllä noissa portaikoissa/poluissa on ollut rakentamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavaaran polulla olisi vielä paljon tarvetta portaille. Suurten korkeuserojen lisäksi polku on paikoin hyvin kivikkoinen ja juurakkoinen.

      Poista
  6. Kiireettömyys on vaeltaessa minunkin makuuni. Jokainen kaunis kohde on katseltava ja huokailtava sen edessä. Rinnesoiden syysasu viehättää, samoin polun korkeuserot. Juuri nousut ja laskut ovat nannaa, raskaan nousun päälle saa palkinnoksi alamäen. Tietysti päinvastoin tuntuu, että sakko rapsahtaa, kun on tovin alamaahan tallustanut ja sitten onkin edessä nousu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavaaran polulla niitä nousuja ja laskuja riittää. Mutta maisemat palkitsevat.

      Poista