sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kalliosaari



Elokuun puolivälissä kävin eräänä aamuyönä katsomassa Kitkajoen kanjonia  ja auringon nousua ylhäältä kanjonin reunalta. Keskellä virtaa kanjonissa oleva Kalliosaari kiinnosti niin että päätin lähteä katsomaan sitä lähempää. Kanjonin seinämät ovat hyvin jyrkkiä, mutta tiedän että kalastajat osaavat mennä hankaliinkin paikkoihin. Arvelin, että jonkunlaisia kulkureittejä alas rannalle on olemassa.

Kalliosaari ylhäältä, kanjonin reunalta

Kanjonin vierellä olevan suon vedet laskevat purouomaa myöten jokeen.  Vesi on aikojen kuluessa kuluttanut uomaa ja siirtänyt kiveä ja hiekkaa mukanaan.  Uoman vierestä löytyi polku-ura alas rinnettä. Varovasti edeten, jokaista askelta harkiten, pääsin rannalle Kalliosaaren lähelle.

Sivusta katsottuna kalliosaari on hauskannäköinen. Korkea kivipaasi tököttää pystyssä ylävirran suuntaan.
Siinä se uhmaa jää- ja vesimassoja.

Auringon valo löytää kanjonin pohjalle vähän kerrassaan. Ensin kohdevalossa ovat joen takarannan korkeat kalliot.



Aamu on tuulinen, joten sää on selkeä. Vasta kun ensimmäiset säteet osuvat joen kapeikkoon, nousee vähän usvaa kuohujen yläpuolelle.









18 kommenttia:

  1. Upeat kuvat. Ihan kuin kiehuisi tuo koski, kun usva nousee. Minusta on aamulla kiva käydä uimassa usvan seassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringon säteet ne saa koskenkin kiehumaan. Kiitos.

      Poista
  2. Aivan mielettömän kauniita kuvia ♥
    Upeaa, olispa ollut tuolla itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä paikka löytyy ihan Pienen Karhunkierroksen polun varrelta. Sinne vaan ;) Kiitos.

      Poista
  3. Usva on todella kaunista, salaperäistä ja satumaista. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon verran usvaa tarjottiin sinä aamuna. Tuulisen sään vuoksi luulin että usvat jää näkemättä.

      Poista
  4. Upea koski. Sait aikaseksi ripauksen mystiikkaa ja satua. Tulee ihan mieleen Mestaritontun Seikkailut - vanha satukirja, vaikka ei siinä koskesta puhuta mitään. Tuo kalliosaari näyttää hienolta ylhäältä kuvatussa kuvassa (toka ylhäältä laskien) ja alhaalta laskettuna kakkonen ja kolmonen on mahtavia, valo ja usva yhdessä kurkistaa "nurkan" takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanjoni on vähän mystinen ja satumainenkin, ainakin aamun valoissa.

      Poista
  5. Nyt minä huokailen puolestani sinun jylhän kanjonisi kuvia katsellessa. Näissä luonnon muokkaamissa erämaamaisemissa on jotain niin kiehtovaa. Maisemienkin koukkuun voi jäädä, eikö vaan?
    Minun ruskareissuni taitaa suunnistua Kitkalle, ehkäpä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se myönnettävä, että koukkuun on jääty. Kitkan reissulla ei tarvitse kantaa reppua ihan niin paljon kuin Nuortilla ;)

      Poista
  6. Nämähän on kuin karstikallioita, vähän pienemmässä muodossa.
    Koskea uhmaava pieni saari on kuin merirosvoelokuvan roso laiva.

    Valon ja varjon voima luovat upeaa kontrastia kuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkan kanjonin kallioissa on patsasmaisia kallioita, kuin raukkeja. Pikkuisessa saaressa on kyllä jotain uhmaavaa.

      Poista
  7. Kaunis ja vähän jännittäväkin postaus hienoin kuvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se jokiuomaan laskeutuminen vähän jännitti :)

      Poista
  8. Melkoinen korkeusero!
    Usvakuvat ovat upeita! Sanotaanko tuon usvan takan olevan rinteen pintamuodustumaa rakaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaa se on. Jääkauden jälkiä.

      Poista
  9. Mahtavia kuvia olet meille täällä julkaisut niitä katsoessa tuntuu kuin itse seisoisin siinä vierelläsi maisemaa katsomassa.
    Aimariin kautta eksyin tänne ja palaa kyllä uudelleen katsomaan ja lukemaan retkistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka, tervetuloa retkille.

      Poista