tiistai 2. heinäkuuta 2013

Nocturne

Kesäyötä Ala-Kitkan ja Valkeaisenvaaran maisemissa. Sanallisia tuntoja kuvaa parhaiten Eino Leino.

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.



































8 kommenttia:

  1. Vesi, sumu ja kesäyö, onko kauniinpaa yhditelmää! Upea kuvasarja!

    VastaaPoista
  2. Kaunis sarja ja sopii mainiosti runoon. Aitakuvan kohdalla piti pysähtyä pidemmäksi aikaa... Siinä on hyvä syvyys.

    VastaaPoista
  3. Hengästyttävän kaunista!
    Ajattelin että mitenkähän tämän rauhan ja hiljaisuuden kokisi joku maailman miljoonakaupungissa asuva!
    Upeaa seita!

    VastaaPoista
  4. Kaunista! Näiden kuvien herättämää ihastusta ei voi sanoin kuvailla...

    VastaaPoista
  5. Kiitän kommenteistanne. Onneksi välillä on vähän selkeämpääkin. Täällä on viime aikoina ollut, varsinkin öisin, kovin pilvistä.

    VastaaPoista