maanantai 6. toukokuuta 2013

Terve taas, Huusalo

Säidenhaltija hyvitteli eilistä sateista, tuulista ja kylmää säätä antamalla tänään kauniin, aurinkoisen päivän. Lähdin iltapäivällä kiertämään kajakilla Huusalon. Tarkistin blogiarkistosta, että tasan puoli vuotta sitten, marraskuun kuudes, lopetin melontakauden juuri Huusalon vesillä. Haukiveden pinta oli silloin reilut puoli metriä korkeammalla. Parin viime päivän aikana jäät ovat huvenneet lähes olemattomiin. Vain varjoisissa lahdukoissa on vielä pieniä jäälauttoja.

Mukava nähdä taas Huusalo



ihan kuin jättiläisen profiili näkyisi kallion takaa




Pyöreälahden viimeiset jäät

tuo kivi oli kokonaan veden alla syksyllä, taustalla Vuorikiukas

heijastelee

pääkallokin on vielä paikallaan

vain meloja pääsee näin liki kallioita

vasten auringon siltaa


Vielä muutama kuva päivän kukista, perhosista ja pörriäisistä:
mitä outoa krookuksissa?

sitruunaperhonen maastoutuu terälehdeksi





pihan sinivuokkotupas lopettelee kukintaa

13 kommenttia:

  1. Komiat on kalliot siellä! Jostain syystä rupes tekemään mieli melomaan...
    Heh, yksi krookus on värivikainen :)

    VastaaPoista
  2. Sun kuvia on ilo katsella. Ja vielä kun ajattelen, että missä istut kun kuvaat, niin pieni kateudenpoikanen yrittää tulla mieleen, mutta hätistän sen pois. Olen iloinen sun puolesta, kun sulla on ainakin 2 upeata harrastusta, kajakki ja kuvaus. Kuvat onnistuu aina, ja ilmeisesti melontakin :

    VastaaPoista
  3. Hienot jylhät maisemat! Hyvin tuo perhonen sopisi krookuksen terälehdeksi! Tuo heijastuskuva on upea!

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia taas kerran! Miten sinä pidät kameraasi meloessa? Entä kajakki? Saatko sen yksin auton katolle vai onko kajakkisi ns. aina lähtövalmiina rannassa? Minulla kajakki töröttää nyt auton katolla odottamassa seuraavaa reissua.

    VastaaPoista
  5. Kauniita kallioisia jylhiä maisemia.

    Upeaa abstraktia taidetta on vedenpinta.:)

    Lieköhän hirven pääkallo?

    VastaaPoista
  6. Komeat ja jylhät ovat melontaretken maisematkin. Hieno tunnelma meloa vasten auringonsiltaa....
    Alkaa niin itselläkin tehdä mieli kajakkia tahi edes kanootilla vesille, mutta kun ovat niin jäässä rantoja myöten, paitsi tietysti joki.

    VastaaPoista
  7. Kaunista ja tunnelmallista. Noita näkymiä näkee vain kajakista, hienoja kuvakulmia, valon ja varjon leikkiä. Upeaa.

    VastaaPoista
  8. Kiitosta kaikille. Melonta on ollut rakas harrastus 80-luvun alkupuolelta asti. Silloin istuin ensimmäistä kertaa intiaanikanoottiin Virtasalmen Majavareitillä. En laske kilometrejä, mutta arviolta liki kolmekymmentätuhatta kilometriä on vuosien aikana kertynyt melontamittariin.
    Kajakissa katsotaan maisemaa melkein vedenpinnan tasolta, tulee pakosti matalampi kuvakulma.
    Liplatus,hirvenkallo se varmaan on joka on nostettu kivelle.
    Minna, käytän meloessa Canon S100-pokkaria vesitiiviissä kuvauskotelossa. Järjestelmäkameran otan mukaan vain pitemmille melontareissuille ja silloin se matkustaa kajakin säiliössä. Eli kuvaan sillä vain rantautuessa ja leirissä. Melominen on niin märkää touhua, että pelkään kosteuden vahingoittavan herkkää elektroniikkaa.

    VastaaPoista
  9. Kauniit melomamaisemat ja tyyni vesi meloa, oli varmasti ihana reissu. Ja suloisia kevään kukkia, joita ei voi vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyynellä säällä on mukava meloa hiljaa, katsella ja ihmetellä.

      Poista
  10. Pääsit sitten vihdoinkin menemään, on tämä hienoa aikaa. Miten ihmeessä tuo sitruuna perhonen on pysynyt paikallaan tuossa sinisellä kukassa, mun suosikkikuva. Hieno valo siivissä.
    Vesillä oli vielä aika hiljaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelin miksi sitruunaperhonen asettui niin pitkäksi aikaa kukan sisään. Tavallisesti ne ovat niin nopealiikkeisiä. Lämmintäkin oli, niin että ei se mitenkään kangistunut ollut.

      Joo, ei ole vesillä paljon liikettä näkynyt.

      Poista