torstai 24. tammikuuta 2013

Kuutamolla

Töistä kotiin päin ajellessa huomaan kuun kiivenneen korkealle taivaalle. Täysikuu on
vasta sunnuntaina, mutta kyllä se nytkin jo valaisee hyvin koska taivas on pilvetön.
Illan hämärtyessä lähden kuutamokierrokselle lähimaastoon. Pakkasta on yllättävän vähän,
vain toistakymmentä astetta. Koska tuulikin on tyyntynyt, on ihan täydellinen ulkoiluilma.
Pujahdan rantapuiden välistä jäälle. Suojasää on tiivistänyt lumen ja sen päälle on
satanut pehmeää pakkaslunta. Iltapäivällä on satanut ohut kerros jääkidettä joka
kimaltelee timanttien lailla hangen pinnalla. Järvimaisema kuutamossa on valoisa ja
niin kaunis.









Järvikierroksen jälkeen käyn vielä virralla. Vaikka edellisellä viikolla on ollut
kolmenkymmenen asteen pakkanen, on virta pysynyt sulana.




Kotiin päin kävellessä teen valotuskokeilun. Käyn pitkän valotusajan aikana seisomassa hetken kameran edessä. Kuvassa päätön haamu kulkee kylätiellä, koska useasta yrityksestä huolimatta en onnistunut saamaan kuvaan kuin jalat ja vartalon.






22 kommenttia:

  1. Voi miten hienoja kuutamokuvia! Tuo valotuskokeilu on aika jännä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää víelä harjoitella tuota valotusta. Jos vaikka saisi päänkin näkymään.

      Poista
  2. Kuutamokävelyreittisi on kulkenut jännittävässä valon ja tummien varjojen maisemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunvalossa on tosiaan jotain jännittävää.

      Poista
  3. Kauniita kuvia! Kuutamo luo kauniita valoja ja varjoja lumiseen maisemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihmeellistä miten terävinä varjot erottuvat silloin kun kuu paistaa ihan kirkkaalta taivaalta.

      Poista
  4. Hienoja kuvia, tuo mökki tuolla mettässä on niin hieno, kun siitä valo loistaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota grillimajaa on tullut kuvattua monesti. Noin pimeällä valaistuna se on parhaimmillaan.

      Poista
  5. Voi että on tunnelmaa. Kuutamo luo ihan oman atmosfäärinsä varjoineen. Miten näet etsimestä tarkennuskohteen? Kuvasi ovat ovat tarkkoja ja valotus on ihan ok?
    Minutkin kuutamo ajoi kuvaamaan yöllä. Ongelmaksi tuli juuri se, etten pystynyt tarkentamaan, sillä etsimestä en näe ja led-näytöllä kuva jäi niin olemattomaksi. Yritin saada itseäni myös kuutamokuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manuaalitarkennus ja lankalaukaisin auttavat pimeäkuvauksessa. Monesti riittää kun kääntää tarkennuksen äärettömään silloin kun kuvaan maisemaa. Tuossa ensimmäisessä kuvassa arvioin oksien etäisyyden objekviista ja käänsin tarkennusrenkaasta sopivan mitan.

      Poista
  6. Aivan uskomattoman upeita kuutamokuvia! Kiitos Aimariin, että löysin tänne.
    Itse lähinnä makrokuvailen- ja siis täysi harjoittelija olen siinäkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makrokuvaillessa löytääkin ihan toisenlaisen maailman. Ja harjoitteluhan se hauskaa onkin. Koskaan ei tiedä mitä löytää.

      Poista
  7. Salaperäinen kuutamokävely, erilaiset ja kauniit kuvat siitä. Itsellä suunnitteilla öinen ulkoilu, sillä alkaa olla pöllöretken aika.

    Olen lukenut, että kuusta näkyy meille aina sama puoli, minusta se kuulostaa ihmeelliseltä. Mutta maailmahan on ihmeellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllöretki kuulostaa mielenkiintoiselta. Vaikkapa yhdistettynä kuutamokävelyyn.

      Poista
  8. Huikeen ihania kuutamokuvia, kyllä se kuun loisto on vaan niin satumaista ja kaunista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvinen kuutamoyö on mielestäni parasta. Loistavat lumikiteet ja se valo.

      Poista
  9. On siinä yllättävästi valoa - Kuussa...!
    Joskus hieman liikaakin.
    Auto-valotus ja -tarkennus saattavat pettää.
    Kokeilemalla... sieltä ne 'arvot' löytyvät.
    Ei ko' kuvaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, automatiikka pitää unohtaa kuutamolla. Aina jotain uutta oppii, kokeiluista.

      Poista
  10. Voimaa on kuunkin valossa, upeasti valaisee lumiset oksat.

    Jännittävää kuun heijastusta vedessä.
    Jännitys kasvaa, kun näen haamun tiellä.;)

    Ps. arvaas vaan oliko jalusta matkalla, ei, se jäi kotiin.
    Eihän siellä reissutessa jaksa kevyttäkään jalustaa kuljettaa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään. Kun se sinun jalustasi oli kuin tehty matkakäyttöön. No, kaipasitko jalustaa? Ilta- ja yötunnelmia kuvatessa varmaan olisi tarvinnut. Mutta ainahan voi jotain korvaavaa keksiä.

      Poista
    2. Kyllähän useamman kerran kävi mielessä, että jalustaa tarttis.
      Puran matka kuvia muistikorteilta koneelle ja olen samalla vilkaissut videon pätkiä, aika tärinäisiä ovat.

      Päivä aikaan kuvatut ovat suurelta osin teräviä, ainahan joku huti mahtuu koukkoon.
      Pimeällä en ottanut montakaan kuvaa, tietoisena että ei tule teräviä.
      Korvaavaahan sitä keksi, mikäli muuttuvissa tilanteissa ehti.

      Jalusta jos olisi ollut mukana, en olisi tainnut ehtiä asetella, mieli pysyä ilman kameraa olevan kaverin mukana.

      Hotellialueellahan oli kiireettömyys, siellä olisi luonnistunut jalustan kanssa.

      Poista
  11. Aivan upeita kuutamokuvia. Nämä ovat niin erilaisia, tavanomaisesta päivänlumikuvista poikkeavia, että ihan huikaisee.

    VastaaPoista