torstai 29. marraskuuta 2012

Marraskuun aurinko ja kuutamo

Aamu joella oli pilvinen. Kuvasin kosken kuohuja, jäämuotoiluja ja vähän karaakin. Vähän ennen puolta päivää pilvikerros alkoi repeillä ja punertavaa valoa alkoi heijastella veden pinnasta. Kaamospäivän aurinko ei nouse korkealle, joten sen säteet eivät yltäneet jokiuomaan.














Lähdin etsimään aurinkoa vaaran laelle. Lumikengät otin mukaan ja niille olikin käyttöä metsäpolulla jossa lunta oli enemmän. Vaaran päällä lumikenkiä ei tarvittu. Tuuli oli pyyhkinyt vähäiset lumet niin että maassa sitä oli vain muutamia senttejä varvukon peittona.

kohti vaaran huippua





Viimeiset säteet metsän läpi

Illan hämärtyessä kävimme Pyhäjärvellä ja Pyhäjoella kuutamoa kuvaamassa. Pakkanen oli kiristynyt viiteentoista asteeseen, joten talven tuntua alkoi olla.
Pyhäjärvi taustanaan Pyhävaara
Pyhäjoki kuutamolla


Seuraavana aamuna saimme kauppareissun lomassa ihailla auringonnousua Torankijärven takaa.

Ja tältä näytti eilisen iltapäivän kuutamomaisema puolen päivän aikaan kun aurinko ylettyi valaisemaan jokirantaa.



keskipäivän aurinko jaksaa juuri kurottaa puunlatvoja värittämään


tiistai 27. marraskuuta 2012

Katulampun valossa ja luonnonvalossa

Lähdin aamuhämärissä lenkille. Piti palata hakemaan Canon-pokkari, koska havaitsin pilvikerroksessa pieniä repeilyjä josta kirkas taivas vähän kajasti pilvien läpi.  Canonin yökuvaustoiminnolla nappailin muutamia kuvia kävelyreitin varrelta. Yökuvaus käsivaralta-toiminto ottaa yhdellä laukaisulla neljä kuvaa, jotka se ohjelmassa yhdistää yhdeksi kuvaksi sovitellen ne niin että lopputulos melko terävä.










Puolen päivän aikaan otimme sukset esille ja avasimme osaltamme hiihtokauden. Aurinkokin ilmestyi hetkeksi pilvien takaa juhlistamaan tapausta.





Kosteimmilla paikoilla rinteissä ja soilla vesi virtaa lumen alla, joten kunnon latuja ei tule ennen  pakkasia.
pastellivärinen maisema, taustalla Ruka

Vähän erilaistakin valoa mahtui lyhyeen kaamospäivään. Ennen pimeän tuloa, sinisen hämärän aikaan kävimme joella tekemässä tämän valaistuskokeilun. Tarvitaan pieni kaarnavene jonka päälle tulee sytytyspala. Lasketaan soihtuvene varovasti virtaan. Kamerankäyttäjä laukaisee lankalaukaisimella kameran veneen lähtisessä liikkeelle ja valottaa niin pitkään kunnes tulilautta on lipunut ohi.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Tulilla

Viime päivät ovat olleet marraskuista ankeutta pahimmillaan. Pilvet roikkuvat  puiden latvojen tasalla, lämpötila muutaman asteen lämpöisen puolella ja päivän valoisa aika vain lyhenee. Tarvitaan jotain iloa ja valoa harmauteen.
Pakkaan reppuun evästä ja tuikkukynttilöitä, ajamme muutaman kilometrin kylän ulkopuolelle ja jalkaudumme auratulle sivutielle. Tien päästä löytyy kota pienen lammen rannalta, vaaran juurelta. 

Puukatoksesta valikoin kelopuupölkyn jossa on vähän tervastakin. Tulet siis syttyvät helposti vaikka kosteutta on riittämiin joka paikassa. Laitan vielä muutaman tuikkukynttilän palamaan ja niin saadaan lämmintä tunnelmaa kodan hämärään.
Kevättalvella tässä on vilkasta kun hiihtoladun kiertäjät pitävät evästaukoa. Silloin ovat myös kuukkelit valppaana kodan ympäristössä. Nytkin niitä odottelen paikalle. Käyn huutelemassa kodan ovelta että nyt sopisi tulla, eväsreppu on auki.  No, jos ne nyt olisivat olleet lähimaastossa, niin olisi savun tuoksu ne varmaan houkutellut tulemaan lähelle.  
Marraskuinen kaamospäivä on hiljainen. Niin hiljainen että saattaa kuulla nuotiotulen musiikin. En keksi oikeaa sanaa sille matalalle äänelle joka kuuluu tulesta. Liekkien koon mukaan ääni muuttuu, lepattaa ja sitä säestää hento ritinä. Liekkien hiipuessa jää nuotioon vielä hehkumaan oksainen sydänpuu. 
On aika kerätä tavarat reppuun ja sanoa kodan haltijoille kiitos ja näkemiin. 











Olen saanut blogitunnustuksen Kaaos kukkaruukussa-blogin Pelaguulta. Kiitos! Tämä piristi kovasti marraskuista kaamospäivää. 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Koitelin kuohuja ja pieni annos aurinkoa

Kuusamo-Oulu tienvarren pakollinen pysähdys on Kiimingissä Koitelin koskilla. Tosin nelisen kilometriä on poikettava Kiiminkijokivartta ylävirtaan. Kosken rannat ja saaret ovat viihtyisä ympäristö pienelle kävelyretkelle. Jokivarressa on useita nuotiopaikkoja ja istuskelupaikkoja.  Harvemmin vedet virtaavat marraskuussa niin valtoimenaan kuin nyt. Rantakallioihin on kiinnittynyt vain kapea jääkaulus.
Uutuuttaan hohtava puinen kaarisilta löytyy Sahasaaren takarannalta.  Nyt pääsee katsomaan kosken takarännin kuohuja ylhäältä päin sillalta.
Monta päivää piilossa ollut aurinko vilahtaa hetken metsän reunan yläpuolella. Aavistus sen punertavasta valosta hehkuu vähän aikaa joen kuohuissa. Kiiminkijoen vedet jatkavat tästä kohti merta ja sinne päin lähdemme mekin.

Marraskuinen päivä ei ole pitkä. Aurinko laskee Oulussa kello viidentoista aikaan. Ehdimme juuri meren rannalle katsomaan kun aurinko häviää mereen Hailuodon suunnalla. Merelle katsoessa voi pienen tovin kuvitella olevansa kesässä. Mutta mereltä puhaltava hyytävä tuuli palauttaa pian todellisuuteen. Kuitenkin, pieni annos valoterapiaa kaamoksen pimeyteen otetaan vastaan hyvillä mielin.



viihtyisä sopukka kosken rannalla
Koitelin takarännin uusi silta

sillalta ylävirtaan

sillalta alavirtaan

auringonpilkkuja virrassa

paasikivi koskessa

rantakallioiden jääreunukset

harvinainen näky marraskuussa

leijasurffaajat tykkäävät tuulesta

tuulta tarvitsevat nämäkin

Nallikari

auringonlaskun jälkeen

Laskeneen auringon värjäämä iltataivas heijastelee yllättävissä paikoissa:

Tässä selitys: rannan katulamput on maansiirtotöiden ajaksi  kaadettu pitkälleen maahan. Ylempi kuva on käännetty vaakakuvasta pystykuvaksi.

Iltataivas heijastelee myös rähjäisen rantapaviljongin ikkunoiden läpi.