tiistai 11. syyskuuta 2012

Paluu Pähkänälle

Kaksi viikkoa sitten nähty auringonnousu Pähkänällä jäi vähän kaivertamaan mielen sopukoissa. Että mitä se olisi jos taivas olisi pilvetön, joen yllä sumua ja aurinko nousisi sumun läpi. Sitten sää viileni pakkasyöksi ja tuli tilaisuus käydä Pähkänällä uudelleen. Nyt ei tarvinnut herätä niin aikaisinkaan. Päivä lyhenee nopeaa tahtia, joten auringon nousuaikakin on nyt kello kuuden paikkeilla. Sinne siis asettauduimme taas kalliolle taivaalle tähyilemään.
Tämä näytös oli dramaattisempi kuin edellisellä kerralla. Ensin, ennen auringonnousua joen yllä oli harmaa sumu...


...auringon nostua kullanoranssi...

..väliin sumupilvet saivat punaiset sävyt...

... sitten kellertävät....


... ja lopulta, ennen kuin pilvet karkasivat taivaalle, oli kokonaan valkoista sumua.


Matkalla pysähdytti haapapuun uhkea, punainen ruskaväri.  

11 kommenttia:

  1. Sain kuvistasi aivan valtavan kipinän päästä käymään Pähkinäkalliolla vielä syksyn aikana ja mahdollisemma pian.
    Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  2. Mykistävän hienoja kuvia jälleen! Olet ollut oikeaan aikaan liikkeellä.

    -Teemu, Digikuvaaja.net

    VastaaPoista
  3. Siirrän itseni mielikuvin noihin ihaniin maisemiin.
    Kiitos jälleen ihanista kuvista.

    VastaaPoista
  4. Kerrassaan upea näytelmä. Kuvien mukana pääsi aistimaan tunnelmaa hyvin.

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia!! Näitä katselee kerta toisensa jälkeeen.

    VastaaPoista
  6. Kyllä osaa olla hienot maisemat. Hienosti kuvattu sarja.

    VastaaPoista
  7. Upea sarja. Tuonne mieleni tekevi. Kuvasi on hyvää mainosta kauniille maisemalle.

    VastaaPoista
  8. Melkein korkeanpaikan kammo yllätti, mutta todellakin. Hienoja kuvia:)

    VastaaPoista
  9. Maiseman lumo on siinä että se on erilainen riippuen säästä, vuoden- tai vuorokaudenajasta. Olen käynyt Pähkänällä monesti ja koskaan se ei ole ollut samanlainen. Kiitän kaikkia kommentoijia.

    VastaaPoista