sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Rantasalmen kierros

Kypsyttelin ajatusta Rantasalmen kiertämisestä jo viime kesänä, mutta ei sattunut sopivaa hetkeä tuuman toteuttamiseen. Kun viikonlopun yöretki Sorsavedelle peruuntui paarmavaroituksen vuoksi, tuli perjantai-iltana mieleen että nyt voisi olla sopiva hetki toteuttaa Rantasalmen kierros.
Koska hellekelit jatkuivat, suunnittelin lähteväni matkaan illansuussa ja meloa yötä myöten niin pitkään kun voimat riittävät ja jäädä sitten jonnekin nukkumaan. Launtaiaamupäivä oli hieman pilvinen, joten aikaistin lähtöä. Päätökseen vaikutti myös pohjoisesta puhaltava 3-5 m/s tuuli. Siitä olisi apua matkan puoliväliin saakka.
Klo 11:25 irtauduin laiturista. Matkaan saattelivat sorsapoikue ja Kostonselältä päin tuleva tukkilautta. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, sillä käännyin Sikkoinleukaan ja siitä Yövedelle. Mikäpä oli meloessa pitkää Yövettä; tuuli takana ja aurinkokin tuli esiin. Käärmevirran sillan jälkeen suuntasin Venäänsaarta sivuten Tornionimen kärkeen. Kuhankeittäjä lauleli saaren rantapuussa. Kuha kiehui. Kaislikosta löytyi väylä pujahtaa niemen ja viereisen Petronsaaren välistä selän puolelle. Tuuli auttoi täälläkin. Kymmenen kilometrin selkä sai aikaan suuria laineita jotka pehmeästi työnsivät kajakkia. Melatuntuma oli kuitenkin syytä pitää ettei takaa tuleva aalto vyöryisi kajakin kannelle.

Kupialansalmen suu löytyi helposti. Salmensuussa olevan talon vahtikoira haukkui minut mutta ei sentään lähtenyt uimaan perään. Pumppaamon pato oli helppo ylittää vetorataa pitkin. Kupialan salmesta lähti kaksi kurkea ihan läheltä. Siellä on varmaan hyvät ruokailupaikat rehevässä kasvustossa. Lumme, osmankäämi, kurjenjalka mahtavina kasvustoina ja rantakukka ovat yleisimmät kasvit.

Kosulanlammella näin kuikan ja kalasääsken. Muitakin vesilintuja näin mutta en tunnistanut.  Pikkulumme kukki monin paikoin. Pappilanjoen vesi on väriltään kuin kahvia. Joen pohjapadosta pääsi helposti yli keskeltä jokea.

En malttanut pysähtyä kirkolla, vaan suunnistin yli Pienen Raudanveden Suuren Raudanveden Raudansaareen ruoka- ja kahvitauolle. Upouusi laituri ilahdutti, erityisesti sen kylkeen tehty kajakkilaituri. Laavu oli vasta rakenteilla, mutta antoi tuulensuojaa kun keittelin kahvivettä kaasukeittimellä. Ruokailun jälkeen oli mukava loikoilla laiturilla selkää oikaisten tuulessa ja auringossa. Laiturin ominut västäräkki piti seuraa.

Jatkoin matkaa Ketveleen kanavalle. Kanavan jälkeen suuntasin kohti Vaahersaloa. Vaahersalon lammellekin löysin helposti kaislojen lomasta mutta lampi se ei minusta ollut vaan viidakkojoki. Meinasi jo usko loppua kun meloin kaislikon keskellä olevaa väylää ja sitä riitti ja riitti. Vihdoin näkyi lintutornin katto ja pääsin pujahtamaan Saksansillan ali kalasatamaan. Olin kuvitellut että tuuli tyyntyy illaksi, jolloin takaisin pohjoista kohti käännyttäessä ei olisi vastatuulta, mutta tuuli vain yltyi iltaa kohti. Hyvä puoli siinä että se samalla oli kääntynyt koillisen ja idän välille. Siitä oli siis taas apua sivumyötäisenä. Tosin Vattuselältä ja Majakkaselältä tulevat aallot olivat sen verran suuria että koko ajan piti olla valppaana.

Kello 21:15 rantauduin Pikku-Lappiin. Tarvitsin taas ruokaa, selän oikomista ja jaloittelua. Harkitsin hetken teltan pystytystä ja nukkumaan menoa, mutta ilta oli kaunis ja tuulen suunta suotuisa, joten päätin jatkaa matkaa kohti kotia.

Hietavirran ohitettuani ehdin juuri nähdä auringon laskun metsänreunan taa. Pohjoisen taivaanrannalla olevat pilvet saivat kauniita puna-oransseja sävyjä. Tämä maalaus olikin edessäni katseltavana lähes koko loppumatkan. Puolenyön jälkeen oli jo aika pimeää. Sytytin kajakin kannelle lyhdyn, jotta mahdolliset muut vesillä liikkujat huomaisivat minut. Tosin liikkujia ei enää ollut paljon.

Vihdoinkin näkyi edessäni Kaatumasaari. Siitä tietää että kotiin ei ole enää pitkälti. Loppumatkasta piti jo oikoa selkää ja heilutella käsiä ja jalkoja. Pitkä matka alkoi painaa. Kello 1:08 rantauduin kotilaituriin. Kolmetoista tuntia ja vartti meni matkaan aikaa. Mutta eipä minulla muuta tavoitetta ollut kuin meloa niin kauan kuin jaksan.

Reissun onnistumiseen vaikuttivat suuresti suotuisat tuulet ja lämmin sää. Yöllä yhden jälkeen oli 18 astetta lämmintä. Olen myös tyytyväinen kajakkiini. Melon sillä tavallisesti tyhjänä lyhyitä lenkkejä, mutta nyt tuli todettua että täyteen lastattunakin sillä on hyvät kulkuominaisuudet. Mikään pikamenijä se ei ole mutta eihän retkikajakin tarvitsekaan olla.

Toivon Rantasalmen kierrokselle lisää innokkaita vesiretkeilijöitä. Emme aina taida täysin ymmärtää mikä rikkaus meillä on puhtaissa vesissämme ja kauniissa järvimaisemissamme.


Tietoja

Reitti:  Pajukanta-Yövesi-Käärmevirta-Haapaselkä-Kupialansalmi-Kosulanlampi-Raudanvedet-Ketvele-Saksansilta-Virkasaaret (Haukivesi)-Pieni Lappi-Hietavirta-Kaatumasaari-Pajukanta, n. 65 km

Välineet ja varusteet:   Riot Tour Lite 15-kajakki (4,6 m), Lahna Qajaq-mela, teltta, makuupussi, makuualusta, kaasukeitin, kahvipannu, kattila, kompassi, merikortit 227 ja 229 + muut kartat, eväät, runsaasti juotavaa, aurinkorasva, hyttysöljy, kamera

Kuvia:

Tavarat valmiina pakattavaksi kajakkiin


Saattajat


Tukkilautta tulee




Kupialansalmen sillan alla


Kupialan padon ylitys


Pikkulumme Kosulanlammella


Meloja balleriinahameessaan (aukkopeite)


Kahvivesi kiehuu

Savolaesella on aena kukkoo evväänä


Laiturin valtias


Sulkuportista pääsee helposti


Viidakkojoen päätös häämöttää


Kultaranta Pikku-Lapissa

Aurinko laskee...



...ja taivas värjäytyy.....

...punaoranssein sävyin

Valo yössä

Mela kotilaituriin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti